Переводы стихов Октябрины Вороновой на языки мира / [сост. Н. П. Большакова ; Музей саамской литературы и письменности имени Октябрины Вороновой Центральной городской библиотеки пос. Ревда Ловозерского района]. – [Ревда, 200-?]. – [28] с. : ил., фот., факс.

г Jokaisella maailmassa on oma aani ja aanne, Kaydannossa kaikilla oma nimi on. On merkitty Aurinko, ja tundra, ja kentta, Aiti, isa, ja joki, Ja maa, ja kyla. Syvasta ikuisuudesta .Pulpahti lahde, Sanaa sanaan muovaillen. Niinkuin elamaa nShnyt Vanhus muistelee nyt Nuotuuttaan... Silkkinen tuli ahmii puuta. Sinua surettaa, Hiilihangolla hiilia kohennat, Ja kipuun asti:tuttuja Sanoja muistat: Aurinko, tundra, joki, Aiti, isa ja maa. TALO JOEN LUCNA Ponoijoen rannalle Wuinoin rakennettu talo. Mutta ei talvella, eika kevaallakaan Valo ei nay sen ikkunoista. Kolkko, pimea kuin kammio. Piipusta ei nouse savu. Talo hiljainen ja tyhja, Niinkuin takaa seinSna nouseva Keivi. Kiviperustalle veistetty, Se elaa menneisyytta vain. Tuttua on suru sen sille, Joka syntynyt on nailla mailla. Ovi roikkuu saranassa, Metsa astuu portaille. Vain heinanteon aikana Taalla aanet kaikuvst. Syksylla, kylmana ja kolkkona Lampo haipyy talosta. Viimeisella pursella Kaikki kotiansa palaavat. Talon kietoo hiljaisuus, Savu haihtuu hornista. Vain tsajupannu kauan - kauan Veden lammon sailyttaa...