Переводы стихов Октябрины Вороновой на языки мира / [сост. Н. П. Большакова ; Музей саамской литературы и письменности имени Октябрины Вороновой Центральной городской библиотеки пос. Ревда Ловозерского района]. – [Ревда, 200-?]. – [28] с. : ил., фот., факс.

s Vasta yoksi me pysfchtymaan raidomme saimme. ja kylmissaan aloimme yotilaa tehda, Kota pystyyn ja keskelle nuotioon tuli. Lampo suloinen kotaan virtaa. Sieluni kirkas on taas Ja puhdas kuin vucrilta virtaavat purot. Meidan yllamme kaukainen liekki valkkyy. Tahti ojentaa kylm&n kammenen meille, Vaan ei lammita meita sen kaukaiset terveiset... Mutta kodassa tuli - niinkuin rinnassa sydan. Kun on ilo so tanssii - surussa ulvoo, Se on - elavn, elo on - valo myos. Kanssa ihmisten - onnessa, surussa - myGs, Se ei rakasta mustaa tyhjyyden pimeytta, Ninkuin minussa aina elava rakkaus... Rakas mun, jos ma olen arvoisa sulle, Ole kotini nuotio aina, Alaka vain kaukaisena jaisena tahtena 6 KAIKU (TSHJAKLA) Josko kotona ikava on, La*hde avaraan kairaan. Siella pienoinen maahinen elaa Muhkeissa juurakoissa. Naurettava valkealakkinen, Ei suo pahaa keneilekaan. Mutta mita vain kairassa teet - Se kaikuna sinulle vastaa. Kun kirveella kopistat oksaan, Saman kopsauksen kaikuna kuulet. Ja kun karjaiset - kaikuna vastaa Aani lentaa virstoen paahan. Ja kun tuuli lennattaa Taivaalla sadepilvia, Niin syksy tekee sille pedin Lehdista, ruohosta, hOyhenista. Mutta jos tulet talvella Samaan paikkaan tanne, Naet vain mykan eramaan, Maahisesta - ei jalkekaan. Mutta huonoa epaiie aia, Kulje tietasi eteenpain vaan. E i , maahinen ei oLe kuollut. Se nukkuu. Ala herata sina sita.