Север и война : седьмые Феодоритовские чтения : материалы международной историко-краеведческой конференции, г. Мурманск - Трифонов-Печенгский монастырь - г. Заполярный, 4-6 августа 2014 года / [под ред. архим. Митрофана (Баданина)]. - Санкт-Петербург : Ладан, 2015. - 394, [3] с. : ил., портр., факс. - (Феодоритовские чтения ; 7).

На северной границе между западом и востоком ПРИЛОЖЕНИЕ Uuno Kailas PETSAMON LAULU (Petsamon Suomeen liittymisen 10-vuotisjuhlaan) On maa lumen, tuiskun ja pakkasten, maa kaukainen, kaunis ja tyly. Kovin kallioryntain tunturit sen ovat aarilla virtojen vuolaiden kuin kivettynyt ukkosen jyly. Porot tundralla siell’ ovat laumoissaan, suden ulvonnan jangalta kuulet. Naet konkaat, vaahtoa vaippanaan, nevat, muurainsuot, polon puuttoman maan vilut tunnet Jaameren tuulet. Sinivihrea, ankara aaltovyo, koto turskan ja ruijanpaltaan, kesin, talvin raipalla rantaa lyo, sen tunturikylkia uurtaa ja syo ja usvia tuo ulapaltaan. Sydantalvella paivan kammitsoi joku peikko. On pimeytta virstoin. Monet vierivat viikot, ei koita koi. Vain revontulikeihaita valkkya voi yon kattoon railoja pirstoin. Mut myos ovat armaat aurinkohaat saman arktisen taivaan alia. Kevatpaivien valkeustulvan naat, ovat akkia askeles siivekkaat kuin riemusta humaltuvalla. Kesall’ aurinko ei mene kuunaan pois, yot valvoo se vuonojen ylla. Syyskirkkaus — kuinka sen kertoa vois! Kuin uuden luomisen aamu se ois, maat peittaa se sateilylla. Se maa, karu, kaunis, on Petsamon maa, etuvartio Jaameren rajun. Sita voima ja rohkeus kansoittaa, elo ihmisen siella on ankaraa kuin tuulissa tunturipajun. Lie raukat ne rannat ja virransuut, toki myos on toivonsa niilla. Kun ehtivat Petsamon toukokuut, sekin eikohan, kuin kivet kalliit muut, rivass’ otsalla Suomen kiilla? Jo nytkin, sulan meren porttina, vie se silmamme uusille teille. Hyva tahti jos kansaamme johtava lie, niin, kukaties, myoskin Petsamon tie on suuruudenpolkuna meille. Ууно Кайлас Песня о Печенге (В честь десятилетия присоединения Печенги к Финляндии) Ты край снегов, морозов, вьюг, земля вдали, красивая, суровая. 119