Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Teita vartenko se laukkaa metsassa ja joella? Greeta pauhasi miehille. Sulo arvasi, etta isa oli pulloystavansa kanssa popsinut madepaistin. Han tempaisi oven auki ja tyrmistyi: kaksi hanelle niin rakasta ihmista armottomas- ti riiteli keskenaan. Rampa Vaseli, Pen jam in ryyppykave- ri, hyppasi heti ulos kompuroiden portaita a las puujalal- laan. Poikaa vanhemmat eivat huomanneet. Sulo astui sisalle silla hetkella kun Pen jam i nosti rukin. Aikoiko han iskea silla Greetaa vai halusiko lyoda sen sapaleiksi lat- tiaan, sita Sulo ei kerinnyt harkita, silla silmanrapayk- sessa han hyppasi takaapa in isansa niskaan , kietaisi ka- tensa taman kurkun ymparille ja huudahti: — Ala koske aitiin!!! Pen jami ei odottanut sellaista kaannett,a. Han /laski rukin lattialle ja karisti po jan se lastaan . Greeta jatkoi haukkumistaan ja uhkaili miestaan. Pen jam i nosti uudes- taan rukin. Sulo sieppasi seinalta haulikon ja ojerttaen kohti isa an sa huusi: — Jos vain kosket aitiin niin ammun! Pen jami kalpeni. Hetken han seisoi kuin unesta he- ranneena. M itaan sanomatta riuh taisi po jalta pyssyn ja heitti sen taka isin nau laan . Saman tien painui niska kyy- ryssa ulos eika enaa koskaan pa lannu t takaisin... Sulo karsi tapah tuneesta. Hanen oli saali isaa ja vie­ la enemman aitia. Mika pani no s tamaan aseen? Eihan siina ollut panostakaan . ...Penjami asui yksin. Talvella Sulo kavi isansa iuona va rka in aidiltaan . Tapah tuneesta riida sta he eivat kos­ kaan puhuneet, mutta tieta takaisin ei nay ttany t olevan. Ne lyhyet hetket, mitka he viettivat yhdessa, kulUivat melkein hiljaisuudessa. Molemmat ka rs iva t tapah tuneesta. Katuiko Pen jam i perhe-eroa? Ehka. Mu tta ei han iiita kenellekaan valittanut. Talvi oli vaikea ja raskas. Sulo kavi koulua. Tuntien jaikeen sahas i jann e s ah a lla halkoja koulua va rten . Nelja pinometria paivassa. Omatkin polttopuut oli haka ttava me tsasta ja aje ttava hevosella kotiin. Isa ei ollut koskaan erityisesti opettanu t m ih inkaan tyohon, mutta kun P e n j a ­ mi teki rekea poika ahersi v ieressa ja teki saman la isen pienoismallin, kun isa teki venetta poika katsoi ta rkkana jokaista liiketta, kun Pen jam i muurasi uunia Sulo pyori vieressa ja nosteli tiilia. Han osasi tehda kirvesvarren, sa- hanp a a t ja tero ittaa sahan , korjata kengat. Kaikki riama hommat olivat vaistomaisesti tartturteet pojan kasiin. Han muisti isansa joskus sanoneen: »Sellaista s an aa kuin ’en