Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— En пае mitaan! — Eh ja se silma on, Taavetti totesi.— Oishan se muu- ten vuo tanu t jo tyhjaksi. Kylla se siita su ttaan tuu . Paine- taanpa turpeella. Sulo kompi ma jaansa marka sammaltukko silman paalla ja toinen kammenselassa. P a a ta sarki ja huimasi. Oksetti. — Aikamoinen myrkytys, Penjami -paivitteli.— Ei saa- tu tata niitettya. On kai lahdettava kotiin. — Ei minun takiani. Kylla mina paranen . Silma jo nakee. On vain kuin verkko olisi edessa. Todisteeksi ettei mitaan ha ta a ole Sulo lahti uudestaan tuohen hakuun. Varovasti etsi puukkonsa ja meni niityn toiselle laidalle. Loysi k a ta jap en s a an ja veti maasta ohkaisia juuria. Hiilloksella lammitti tuohen ja muovaili siita kaksi astiaa: toisen ka laa va rten ja toisen pienemman mihin suolattai- siin mati. P e r a tun ja suo latun kalan han piilotti karpa- silta ropposessa turpeen alle. — Kuule, Pen jami, eihan meilla ole m itaan kiiretta kotiin. Sulo hankkii meille sapuskaa j a me n iitetaan syk- syyn asti. Oispa viela uusia pottuja. Kotona jo va rmaan nostava t niita. — Hyvaahan tama kala on, mutta leivan kanssa se olisi viela parempaa. Niin etta ylihuomiseen mennessa ehka s a ad a a n tama niitty suoviin ja lahde taan mamman luo. Vai mita Sulo? — H a e taan sapuskaa ja tu llaan uudestaan , poika ilostui. — Mutta kukas sitten kouluun menee? — Minnepa mina menen? Suomenkielista viidetta luokkaa ei ole ja venajankieliseen eivat huoli. — Kayt tam an talven aikana ne ljannen luokan viela vena jan kielella. Ehka sitten viidenteen paasetkin... Ja nyt suovan ka rva ita hakkaamaan . Niita ta rv ita an ainaskin sata. Nama entiset ovat jo lahonneet, Pen jam i kolisteli vanho ja suovan pielia. — Taytyy panna heinat karvassuovaan , muuten ne pa- laa, kun ovat nain vetisia. Pa iva kuluikin iltaan, kun hakattiin ja kannettiin pielet, tuet ja h a a ruk a t seka riu ’ut. Seu raavana paivana Pen jam i kantoi heinia suovan pohjille ja Taavetti pystyt- ti pielia noin kolmen-neljankymmenen sentin valein. S it­ ten yhdessa suovattiin. Heina jai riippumaan pielien oksiin. Nain s aa tiin hyva ilmanvaihto suovaan ja heina kuivuisi olipa saa millainen tahansa.