Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

P ita a olla rulla! Sulo juoksi taka is in miesten luo ja hengastyneena selitti:— Siella on... siella... — Mita? Karhuko? — Ei kun lohi! — Sitako sina saikahdit?! — Ei kun p itaa olla rulla... j a perho. — Tuollahan ne on repussa. Sulo juoksi taka isin koskelle. Vapisevin kasin han sitoi ru llan ja renkaa t vapaan . Nousi v ir r a n ylapuolel- le ja laski hiljaa siimaa. Pe rho pysyi hyvin p innalla ja veden v iemana ui kohti kosken n iskaa missa merilo- hi oli mo lskahtanut. Lohi otti rauha llisesti. Vain vesi jai aa lto ilemaan renkaina. Sulo nykaisi etta koukut iskisivat kalan leukaan. Sitten sita vietiin! E ihan se ollut ensim- mainen lohi Sulon ongessa, mu tta poika . oli to ttunu t u istamaan veneesta. Nyt ei au ttanu t muu ku in juosta sinr ne minne kala veti. Pienen kalamiehen oli teh tava sita, mita ylivoimainen saalis m aa r a s i niin kau an kunnes se vasyy. Sulo hyppi kivelta kivelle. Molskahti koskeenkin, kompuroi kuiville ja t a a s vasy tti kalaa. Kosken alia oli mukava hiekkaranta. Siihen Sulo saikin vedettya loppuun vasyneen kalan. Poikki oli Sulokin. Mu tta onnellisena han kehui miehille: — Puo lta pienempi haukea, mu tta voimaa oli pirulla kah ta ke rtaa enempi! — Matikala! Pen jam i ilostui.— Olispa astia mihin suolattais. — Mina teen tuohesta, Sulo ehdotti. — Hm. Osaatkohan? Sulo lahti e tsimaan koivuntuohta. Niityn laidasta loytyikin sa tavuo tinen valkorunkoinen koivu, jossa oli silea tuohi. Saisi siita ainakin yhta ropposta varten. Poika laskeutui polvilleen puun juurelle ja meinasi leikata tuoh- ta kun sai tu iman iskun silmaansa ja toisen kateen. Puuk- ko putosi siihen. — Isa-a-a! Sulo juoksi pakoon amp ia isia silmaansa pidellen. Pen jam i paiskasi viikatteen ja kiiruhti apuun kasittamatta viela mita oli tapah tunu t. — Niita on siella miljoona! — Keta?! — Ampiaisia! P is tiva t siiman puhki! Oi, kun tekee kipeaa! — Naytapas. Ohoh. Sa ttu ipa tosiaan k ipeaan paik^ kaan , ihan silmaluomeen. Annas kun vetaisen piikin pois. Eihan vain siima mennyt?