Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

apuun .— Vedahan lahemmas ran taa! Noin. Viela vahan... Vot! Ai saakuli! Onpa iso! Hauki pyorahteli siiman paassa. Sen keltainen maha pullahti jo pinnalla. Vihdoin Taavetti sai puukkonsa ka- lan alle ja voimakkaaila iskulla veti ruohikkoon. Penja- mikin ehti siihen kahakkaan o lallaan kelohonka, jonka oli hakenut nuotiopuuksi suolta. — On siina painoa, Pen jami tokaisi.— Miten se ei vienyt sinua jokeen? — Minuako? Sulohan sen sai! — Taavi-seta auttoi, poika tunnusti ujosti. Kun oli syoty paistettua haukea ja kuivatettu bmkan vaatteita, Pen jam i ehdotti: — Eiko niiteta tamak in tasta, kun se kerran ^attui kohdalle. Saali on ja ttaa nain hyvaa heinaa tanne ma- tanemaan . Sulo pyytaa meille ka laa joesta. Pik'kukon- kasta saa v a rma an lohtakin. — Arvasin etta olet samaa mielta, Taavetti ilostui.— Meinasin juuri ehdottaa... Pa ris s a pa iva s sahan tama on suovassa. Onhan tanne kymmenen kilometria kotoa. Tuol- la tuon kuusen alia pitaisi olla v iikatevarret, ha rava t, sap ilaat ja heinahanko. Paivajoen niittyja ei ole vuosiin kukaan niittanyt. Lahimmat ovat olleet lehmien Jaidun- inaina. — Teehan, Sulo, heinamaja ja semmoinen ettej vesi eika hyonteiset paase sisalle. Paavon katos on labonnut. Siita ei ole enaa mihinkaan, Pen jami sanoi pojalleen. He inama jan raken taminen oli Sulolle tu ttua ja mie- luisaa hommaa. Han oli ennenkin r aken tanu t kaikenlaisia leikkitaloja. Han hakkasi parikymmenta koivunv.esaa ja pystytti ne maahan noin parin kolmen metrin renkaaseen, Sitten taivutti niiden latvat yhteen ja sitoi kiinni toisiin- sa. Kodan runko oli valmis. Silla aikaa miehet olivat jo niittaneet ma japa ikan ympariston. Sulo haravoi heinat ja kantoi ne kodan seiniin ja kattoon. Sitten poika kiiruhti koskenniskaan. Pieni kynnen kokoinen lempiviehe toi jo ensimmaisella heitolla harrin. Ka lasta ja laskeutui alemmas. Ison kiven alia naytti olevan syva kuoppa. Siina on v a rm a s ti tammukoita. J a olihan niita. Poika meinasi jo p a la ta niitylle, mutta aanekas molskajidus koskenniskassa saikin hane t muu ttamaan m ie ltaan .— Lohi! Oikea merilohi on noussut tanne. Millahan sen sa isi ylos? No perholla. Han muisti miten he isan kan s sa olivat pyydystaneet lohta Tulomajoesta ennen Murmagp,eran vesivoimalan raken tamista.