Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

sielta viela loytyisi tonni pari ka rjan rehua. Joestahan saa sapuskaksi ka laa , Taavetti tuumi. — Opa s ta sitten. S inahan paremmin tunnet nama maisemat. — Tuuli on p a ra s opas. Ei muu ta kun karsa vastatuu- leen... Noin kolmen tunnin p a a s ta miehet saapu iva t Pai- vajoen Pikkukonkalle. — Voi saakeli, Taavetti pahoitteli,— ta s ta ei paasta yli muu ten kuin uimalla. Onpa sateet nostaneet vetta. Me tsaakaan ei ole lahettyvilla. Mutta ei niin tiukkaa tilannetta, ettei u lospaasya loytyisi. Kavellaan pari kilo- metria ylos. Siella on isan entinen niitty ja halotuista hong ista teh ty katos. Tehdaan siita kopukka... Jokivarsi oli vaikeakulkuinen. Kaiken lisaksi ruohik- ko ja pajukko ylti yli paan. Joki mutkitteli kuin porsaan han ta. Lopulta aukeni eteen luonnonniitty. Pilvetkin oli­ va t nousseet korkeammalle eivatka enaa hiponeet paa- lakea. — Tassa on isa -Paavon entinen niitty, Taavetti selos- ti.— Tuosta poukamasta saa va rma s ti haukia. Eiko yri- teta? Tun tuu vahan siita, etta пара jo hankaa selkaran- kaa, Taavetti touhusi. — Mikas siina. Mina teen tulet silla aikaa kun tuot sen tu tun hauen, Pen jam i mu rah ti.— Onhan meilla kuivia ahvenia... Kun Sulo kuuli puhu ttavan ka lastuksesta han unohti heti vasymyksen ja m a r a t vaatteet. Leikkasi koivuvavan j a sitoi siihen paksun omatekoisen siiman. Iso kuparinen lusikkauistin molskahti suvantoon. Ei siina tarv innu t kauan katsella kun iso vonkale tormasi sen peraan. Poika aivan s apsah ti ja va istoma isesti tempaisi uistimen aivan kalan suusta . Epaili hetken ja heitti pyydyksen uudestaan samaan paikkaan. Taas nousi vanavesi ja kala oli kiinni. Se oli hauki! Niin iso ja itsepintainen ettei edes heti keh- dannu t ve ta a siimaa. Vasta sitten kun huomasi erehtyneen- sa, se pan i hanttiin j a niin voimakkaasti etta Sulo oli menna perassa. Poika puhki ja ahki, koetti kaikin voi- min p itaa puolensa. J a la t luisuivat jyrkalla savisella ran- nalla. Olispa hauki, Sulo paivitteli. Silla tam an koukkaisi. Siima ei kesta nostaa. Puukolla mahan alle! Niinhan isa nosti isoja kaloja veneeseen, poika muisti. Han piteli yh- della kadella v ap aa etta saisi puukon tupesta , mutta se- kaan ei onn istunu t, hauki oli vieda vavan mennessaan. Onneksi Taavetti huomasi kaksin taistelun ja kiiruhti