Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

sytytti kymmenia tulipalon alkuja. Hetken miehet seurasi- vat luonnon sytyttamaa metsapaloa kasittamaftii mita tehdii. Juostako pakoon jarven rannalle, vai y rittaa joten- kin sammu ttaa alkava metsapalo. Onneksi kuusikko oli niin ha rvaa, ettei tuli paa ssy t puusta puuhun. Pen jam i sieppasi kirveen ja hakkasi jokaiselle nuoren koivun. Silla aikaa kuusenoksat olivat palaneet, musta runko vain savusi. Tuli eteni kuivassa sammalikossa joka suun- taan ja uhkasi sy ty ttaa toisia kuusia. Miehet hakkasivat tulen reunaa . Sammal sita mukaa sammui. — Ala laske sita kuusen luo! Pen jam i huu^i pojal- leen.— Lyo tuuleen pain. Silla lailla. Tuli poltti kasia ja kasvoja, mutta eihan poika voinut an taa periksi miesten nahden. Jy rah televa ukkonenkaan ei enaa pelottanut. Vain muu raha ispe sa viela savusi. Sulo kantoi vetta lahteesta ja kasteli savuavaa muura- haispesan ymparistoa .— Voi raapa le ita , poika surkutteli, kun huomasi tuhans ia muu raha isia had is saan juoksen- televan keon ymparilla. Tuli ei ollut viela ehtinyt syvalle kekoon, siksi. poika sai sen sammumaan . Ukkonen jy rah teli yha kauempana, edeten pohjoiseen. Aamuyosta tuuli puhalteli merelta pain. Puo lenpaivan j a l ­ keen alkoi tihkusade. Sita riittikin moneksi paivaksi. Evaa t loppuivat. — On lahdettava kotiin satoi tai paistoi, miehet paat- tivat. Jokainen, joka on jou tunu t kulkemaan Lapin korves- sa kylmalla tihkusateella, mu istaa ikansa miita se tun- tuu. Vetta tulee ta ivaa lta , va luu n iskaan puista, vaivais- koivupensaikko ja kaapiopajukko take rtuu jalkoihin ja kastelee. Vesi va luu k inttuja myoten jalkineisiin, ja jos ne eivat vuoda niin vesi pu rsuaa varsien yli. Ka- vely ve silastissa olevissa s aappa is sa on ylivoimaista. Ei ihme etta sakin voimakkain mies, Taavetti, kiroiH kun tyhjensi kenk iansa :— Kylla ovat olleet viisaita virsu jen keksijat: niissa kun ei vesi pysy. Joka puolella nakyi vain sadepilvien peittama har- maa taivas. Ilman suunna s ta ei m itaan merkkia. Vain suota, pehikkoa ja purojen varsilla hirmuisen ilkeaa ukon- tukkamattaikkoa. — Mennaan suoraan Pikkukonkan kautta Pa iva joen yli niin p a a s ta an vahemmalla. Ainaskin puolet matkas- ta vahenee, Taavetti ehdotti. Oli kylla toinenkin seikka, joka veti miesta Pa ivajoen tuntumiin: isan vanh a niitty. Olisiko se viela siina kunnossa etta voisi niittaa Ehka