Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

jam i paranteli suovan kupeita.— Katso, tama laajennus on kuin raystas talossa. Sadevesi tippuu siita inaahan j a suova ja a kuivaksi. Koko yon heinan tek ijat paiskivat toita. Vain keskiyon hama ra teetti pienen tauon. Kaytiin valilla syomassa. Kuusi kaun ista suovaa seisoi aamuun mennessa Ristiiar- ven luonnonniitylla. — Paljonko arvelet siina olevan heinaa? Taavetti kysyi. — Eh'ka siina viitisenkymmenta puu taa joka suovas- sa. — Hetkinen... Siis seitseman ja puoli tonnia! — Niilla mailla. Nelj'an lehman heinat talveksi. Sulo nukkui eika enaa kuullut miesten juttelUa. Puo ­ len paivan tienoilla han herasi kauheaan jyrinaan . Yh- takkia kattoaukossa valah ti silmia haikaiseva salama. Poika veti peittoa huppuun. Miehet olivat myos hereilla. Pen jami sanoi: — Olipa hyva, etta saatiin heinat suovaan. Vaikka ei se viela tan a an vetta anna. Helletta on ollut kokonai- sen kuun. Ilma on kuiva. Nain kovien helteitten jalkeen vasta kolmantena pa ivana sa taa . Nyt se vain jyrisee j a polttaa metsia. Ukkonen jy rah teli niin lahella etta maa tarisi. — Sanovat na is sa tun tu re issa olevan paljon rau taa, Taavetti arveli. — Onhan sita. Kolmekymmentaluvulla opastin geo- logejd. He kertoivat, etta Kuolan n iemimaa on yhta mal- mia la ida s ta laitaan : r au taa , nikkelia, apatiittia, kuparia. Titaniakin loydettiin. Tulomajoen laakso on ollut joskus merenpohjaa. Joen molemmat r ann a t ovat paksun saven peittamat. Siita voisi tehda tiilen poikineen. — No ei ole m ikaan ihme, etta Suomen porvarit haa- veilevat Kuolan n iem imaa ta omakseen. Raju jyrahdys kuului niin lahelta, etta leimahti jyri- nan kans sa yhta aikaa. Hetken h iljaisuuden kuluttiia jo- tairi r a tin a a alkoi kuu lua ulkoa. — S a a ta n a , v a a r a palaa! Taavetti huudah ti ja hyp- pasi ulos. Suuri jattilaiskuusi oli tulen va lla s sa juu resta la tvaan asti. Kuiva sammal kuumeni kuusen ymparilla j a ktfiil ruu ti r a ja h ti p a lamaan muodostaen yhtenaisen tuliriiassan. Kova kuumuus veti ilmaa runkoa myoten ylos n iin voimakkaasti, etta pa lava t oksa t irtosivat run- gosta ja muodostivat puun ylla kymmenen metrin kofkui- sen tu lfpa tsaan . Pa lav ia kekaleita tippui ymparistoon ja