Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— On, on. No nukuhan pois. Huomenna tutkit. Mene ja rven y lapaahan . Siihen laskee puro tun tu rilta . Siina niita ta'han aikaan on.. Muista, etta tammukka on hyvin arka kala. Ole varovainen , muu ten karko tat ne. Heittele pehkojen suojasta... Sulo viela kauan loikoili eika saanu t un ta. Ihmetteli kampan rakennetta. Seinia oli vain kolme hirsikerrosta, j a niiden v a ra s s a kaksi kattoa vastakka in keskelta p a a s ­ t a paahan auki. Keskella kamppaa paloi nuotip. Savu nousi kattoaukosta ulos. Sama aukko antoi valoakin. Ja mika ta rke in ta saasket eivat paassee t sisalle. Makuulave- rit olivat kahtapuo len nuotiota. Viimevuotinen hiirien kat- korria heina, jota oli laitettu pehmikkeeksi, tuoksahti la- holle. Ta itaa taa lla tosiaan ka laa olla, Sulo tuumi ja nu- kahti naihin ajatuksiin. Han naki unta, etta ongessa oli suuri kala ja se veti niin voimakkaasti etta oli vieda ha- netkin jarveen. Sulo veti voimiensa takaa j a herasi pitaen kaksin kasin kiinni takk insa helmasta, joka oli ollut peit- teena ja jo ta isa yritti ve taa pois pojan paa lta. Pen jam i nau rah ti: — Nousehan aamusyonnille. — Jokohan syonti on ohi?! — Se on nyt pa rha imm illaan , Taavetti n au rah ti.— Tuon tuuhean kuusen runkoa vasten on viimevuotinen ongenvapan i. Haehan ka lapa isti silla aikaa kun me t a s ­ sa isasi kanssa kunnostamme viikatteita ja harav ia. Su- lolle tuli kova kiire p a a s ta kokeilemaan Ristijarven kuu- luisia kalavesia. Muu taman minuutin p a a s ta han olikin jo mainitulla purolla. Se kierteli syvana, viisi metria le- veana sinisena n auh an a suon halki. Kakka raista pajuk- koa kasvoi rannoilla. Hyonteisia aivan kihisi pehkojen suojassa. Sumu laski maahan , se tiesi hyvaa sa a ta pai- vaksi, muisti poika isansa kertoneen saaennusteista. Aamuauringon sa tee t sytyttivat ensin tun tu rin ha rjun varikkaaseen ilmiliekkiin, sitten suon ylla aaltoileva sumu sai oranssin savyn. J a rven pinta oli niin tyven etta siihen kuvastuva Kalipukka tun tu rin hehkuva kalju, tum- manv ih rea t kuuset j a janiksen potkimat pohjolan koivut muodostivat toisen saman la isen tau lun , va in ran tav iiva oli yhteinen. Sulo tiesi hyvin, etta na in k irkkaalla saa lla on vaikea n a rr a ta tammukka onkeen. Han hiipi va rova sti pajukon suo jasta lahemmas puron ran ta a . Viiden metrin syvyyk- sista puron pohja kuulsi puh taana soramattona. Pienikin itikka nakyi hyvin s ine rtavan veden lapi. Sulo aivan sap-