Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Katohan. Vai taa lla han majailee. Tultiin kahdek- san to ista yhdessa Suomesta. — Tuossahan Rongesvaa rassa ukot asuu. Molemmat poikamiehia. Sanova t etta minun siskollani kasvaa poika Vernerilta. Lieko siina peraa, Taavetti kertoi. Polku opasti miehet Kalliolammen r an taan vanhalle nuotionsijalle, jonka ymparilla nakyi entisten kalamies- ten jalkia: ka lan pa istinva rpu ja , keittotanko, pollipenk- keja ja tu rveka tos sateensuojana. Taavetti ehdotti: — Eiko oteta pieni paivallislepo, kun on tammukoita ja ahvenia tarjo lla. Lammen pinta aivan pulisee, han viittasi kaislikkoa kasvavan r ann an suun taan . — Tammuka t siella hyonteisia noukkivat vesikasvien lehdilta, Pen jamik in lisasi.— No menkaa. Mina teen silla aikaa nuotion. Eika siina kauan nokka tuhissut, kun parikymmenta tammukkaa ja pu lskaa ahventa oli paivalliseksi val- miina. ...Polku lahti juon tamaan Ristijarvelle. Muu taman puron v a rr e lta loytyi v iin imarjapensaita. Taavetti oli en- nenkin ollut na illa mailla, siksi hyvin tiesi tienoot. Han huudahti: — O te ta anpa ruokaryyppy ahventen kyytipojaksi! Miehet pysah ty ivat poimimaan suuhunsa muikeita viinimarjoja. — Ovatpa vakevia. Aivan suu menee v aa raan , Sulo maiskutti k ieltaan .— Na itahan pitaa tulla poimimaan. Aurinko oli jo melkein pohjoisessa kun se laski Ka- lipukkatun turin taakse. Ilma muuttui kylmankolkoksi. Suolta nousi sumua. Ma ta lia laajaoksaisia tun turikuusia kasvoi pitkin nevan reunaa. Taavetti asteli edella tahyil- len illan h am a r a s s a muuttunu tta maisemaa. Kohta edes- ta kuului hihkaisu: — Hei, pojat, perilla ollaan! Ha rmaa pieni kamppa kyhjotti tuuheiden kuusien alia vihrealla nu rmihe inaa kasvavalla aukiolla. Hongasta veistetty ovi avau tu i naristen. R is tijangan niitty haam5tti usvan seasta viimevuoti- sine suovanpielineen. Niityn ja Kalipukkatunturin valis- t a Ristijarvi vinkkasi veitikkamaisesti k irkasvetista sil- maansa' houkutellen Suloa ongelle. Han oli kuullut paljon puhu ttavan ja rven kalarikkaista vesista. Nain kaukana han ei ollut viela kaynyt. Siksi kysyikin Taavetilta: — Taavetti-seta, onko se totta, etta Ristijarvessa on isoja tammuko ita?