Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

teh ty pe rustava paa tos Tuloman kolhoosin lypsykarjan kehityksesta. Ensinnak in hallinto paatti p a r a n t a a ka rjakan - taa. S ita va rten oli ostettu holmogorilainen sonni ja pa- rikymmenta saman ro tu is ta lehmaa. Ita suoma lainen rotu ei tyydyttanyt vaha ise lla lypsymaarallaan . Karja lisaantyi, mu tta he inamaita ei ehditty raiva ta . Siksi kolhoosin hallinnossa heinanteon aikana oli jatku- vasti yritetty loytaa ra tka isu tilanteeseen. Hallinnon pu- heenjohtaja Eino Mak italo ehdotti, etta ja rjes te tta is iin pienia ryhmia ja lahetettaisiin n iittamaan kaikki tiedossa olevat luonnonniityt. Taavetti Kellinsalmi ja Pen jam i Ylilokka sa iva t maa rayksen n iittaa R is tijangan ja Pa iva- joen ylajuoksun. Pen jam in poika, ko lmetoistavuotias Sulo, sai lahtea mukaan. Pohjolan kesa on lyhyt, mu tta ympari vuorokauden pa istava aurinko saa ihmeita aikaan. Koivunlehti aukeaa v a s ta kesakuun kymmenennen paivan tienoilla, mutta jo kymmenes paiva heinakuu ta horsma kukkii. J a se tie- ta a heinanteon alkamista. Kahden kuukauden aikana aurinko ei laske laisin- kaan. Luonto kay ttaa hyvin hyodykseen lampoa ja valoa. Raskaa t reput se lassa Pen jam i ja Taavetti aste liva t metsapolkua kohti R is tijangan suoniittya. Sulo kaveli pe ra ssa sielu intoa taynna ja kalakontti selassa. Ka lipukkavaaran etelarin teella kasvoi tuuheaa kuu- sikkoa. Metsonpoikaset olivat va s tika an nousseet siiville ja pyrahtelivat kompelosti lentoon, nousivat puiden alim- mille oksille ja katselivat sielta uteliaina ymparilleen. — Onpa taa lla lintuja, Sulo ihaili ruskeita metson poikasia.— Enemman kuin meilla Hietaniemessa. Tanne p itaa tulla syksylla. — Hietaniemessa? Pen jami vilkaisi po ikaansa.— Hie- taniemi on upo tu sa ltaan alia ja sinne jaa . Nama maise- mat ovat ny t meidan. Poika huomasi polun vieressa metson ansojen katok- sia, joita oli asetettu kaa tune iden puiden juurien alle. Han kurkisti sinne, mu tta an s aa ei ollutkaan. Pen jam i huomasi pojan u teliaisuuden ja selitti: — Nyt on viela v a rh a is ta v irittaa ansoja. Niita virite- t a a n vasta syksylla, kun sa taa lumen maahan . Kenen an ­ soja nama mah taa olla? kysyi han puo lestaan Taavetilta, joka oli paikallisia asukkaita. — Mustosen ja Heikki Huotarin. — Verneri Mustosenko? Pen jam i kysyi. — Hanen juuri.