Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Kylla on tosi, etta sakilla voi a n ta a vaikka isa- ukolle selkaan, Lipponen kehui illalla kun kylalaisei va- syneina, mutta onnellisina ja tyy tyvaisina kav'elivat ky- laa kohti. Muu rmann in alueen ka la s tus ja vuoriteollisuus kehit- ty ivat nopeasti. Vakiluku kasvoi sita mukaa. Maatalous- tuotteita omasta tak a a ei riittany t alkuunkaan . Varsink in oli huu tava pula tuo reesta maidosta. Lypsyka rja ta lou tta oli kehitettavii. S ita mukaa oli ra iva ttava uud ismaita rehun ka sva tu s ta va rten . Vuonna ko lmekymmentakuusi maatalouskoneita oli viela vahan , siksi suu ren osan tyos- ta kolhoosilaiset jou tu iva t tekemaan kasi- ja hevosvdimin. Pelloiksi kelpaav ia maita olivat vain suot ja niistakin sellaiset, jo tka kasvo ivat luonnonheinaa. Ojitus suoritfet- tiin a inoa s taan kasin. Samoin suurin osa raivaust6 ist3 oli;.teh tav a kasipelilla, silla pa inava telaketjutraktOri Tseljabinets ja pyo ratrak tori In te r olisivat uponneet suohon. p a r i n kilometrin p a a s s a ky lasta oli Karhujanka-nimi- nen suo, jonka kolhoosin hallinto oli p a a ttany t ojitt&^fja raivata. Noin viisikymmenta heh taa ria hyvaa heinarftaata oli tarjolla. Aamulla Lipponen mittasi suosta p a ls ta t jokaista tyo- miesta kohti. Kasivesurin avulla oli haka ttava pois vai- vaiskoivut ja pajukko. — Tama ty6 nay tta a kelpaavan vain naisille, Tyyne Nieminen paapatti.— Missa ne miehet makailee? Ei tas- sa voimat riita joka paikkaan. Illalla on kanne ttava ves! kotiin kilometrin paa sta , hae ttava me tsa sta polttopuut, otettava lehmat v a s ta a n laitumelta ja lypsettava ne, ruo- kittava lapset ja viela yrite tava olla mieliksi juopuneelle ukolle... — Etkos sina пае, etta miehet kaivaa ojaa, Lipponen paasasi va s taan . Silla aikaa, kun Tyyne »piti puhetta», toiset olivat paasseet jo hyvaan tyovauhtiin. Paivallisen jalkeen kou- lulaiset tu livat au ttamaan vanhemp iaan . Kohta yksi ja toinen huusi lisaa tyota. Tyynea tama ei tyydyttanyt lai- sinkaan. Tassakin hanella oli oma mittansa. — Senkin tyohullut. P ila av a t vain normit. Huomenna saatte heti kaksi ke rtaa suu remma t palstat! Vahemman tupakoi, niin ehdit sinak in toisten mu- капа, Greeta huomautti. — Sina siina viela vakatat! Tyyne kauh tu i.— Et ole viela vuo ttakaan tyoskennellyt kolhoosissa. Paremp ik in