Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Juoksu jalkaa pojat laukkasivat risukimppu sylissaan valilla vilkuillen toisen ryhman poikiin. Jo ennen pai- vallista selvisi, etta Sulon ryhmalla on hyva etumatka, mutta edessa oli haapametsa, jonka lehtiset oksat eivat meinanneet millaan palaa. Keskseliaisyys auttoi. Sulo oli monesti jou tunu t tekemaan nuotion metsassa, silla han oli kaynyt usein joko isan tai siskonsa Helgan k a n s ­ sa metsastysreissuilla. — Po jat, kanne taan alle petajanoksia ja paalle haa- vanoksat. Pa remmin palavat. Tama kekseliaisyys toi Sulon ryhmalle paivalliseen mennessa va rman voiton. Ja skan ryhman pojat joutuivat penkomaan sammuneet risukasat uudelleen ja polttamaan ne Sulon menetelman mukaan. Puolen paivan aikoihin Pen jamin Greeta ajoi tyo- maalle ruoka-tonkat rattailla. Hanen kimakka aanensa kaikui tyon ry tinan sekaan: — Syo-maan, syo-maan! Kutsu lensi ryhmasta toi­ seen. Sita mukaa hiljeni haavikko. — No missas nuoret ovat? Eiko niille ruoka maistu? Lipponen ihmetteli. — Uimaan nakyivat menevan, Otto sanoi. Tama tanakka ikamies oli heilunut toisten mukana aainusta asti. Yhteistyo oli saanu t ukon silmat sakenoi- maan ja posket punoittamaan. Ikamiehena hanen ei olisi tarv innu t tulla talkoisiin, mutta Otto ei ha lunnu t olla muita huonompi. —- Helgalle kylla meinasi kayda kalpaten, Taavetti Kellinsalmi kertoi nau raen /— Vahalla oli, etteivat men- neet kiharat. Onneksi hameenhelma ei kestanyL Kyllii minun koneeni erottaa miehen naisesta. Sieppasi heti hameenhelman magneton akselin ymparille. Han nau- roi kyyneleet silmissa.— J a silloin niita vietiin. Silman- rapiiyksessa Helga oli alasti! Voi turkanen sita kuvaa! Semmoista ei naekaan joka paiva. Helga seisoi ujostel- len Taavetin lainaamissa haalareissa, joihin olisi sopinut toinen samankokoinen tytontypykka. — Heittakaa jo h irnumasta! Helgan isa Erkki sahah- ti.— Kiittakaa luojaa, etta tytolla on kintut sailyneet. Iloinen sakki nuoria juoksi ruokailupaikalle. Uinti nokis^n ja hikisen tyon paalle piristi. Nuorten kasvot uhkuivat iloa ja terveytta. Ravitsevan paivallisen jalkeen HaapameUa rytisi kah ta kovemmin. Yhteistyo yhdisti ihmisia. Kaikki tunsi- vat sen mah tavan voiman.