Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

sa. Tama oli ja tkuv a a kilpailua, jonka tuloksista riippui- vat lasten keskiset suhteet. »Et uskalla?» silla kokeiltiin to isinaan lasten kesken kuka mihin kykeni. Niinpa kerrankin v a rh a in kevaalla, kun Tulomajoesta oli lahteneet jaa t, po jat sa ttu ivat ole- maan Hietamellan rann a s s a . Siihen oli josta in uitettu lautta, joka oli tehty vanho ista h irsista .— Etpa uskalla uida, Ja ska harnasi Suloa. Jaska oli yksitoistavuotias, Suloa vuotta nuorempi, mata lakasvu inen mutta leveaharteinen ja nopealiikkeinen pojannulikka. Han olikin ollut kylan poikajoukon johdos- sa siihen asti, kunnes kylaan ilmestyi Sulo. Silla nyt useasti kavi niin, etta Vaino Tauriainen, Ju rmu Aku> Kaaleppi Huuskonen ja Onni Sa ren pyrk ivat Sulon k a n s ­ sa leikkimaan. Tama suututti Ja skaa . Su lokaan ei halun- nut eika vo inu tkaan an taa periksi ja sen takia to isinaan joutui koville ja teki sellaista mika oli kiellettya. Mutta pelkurin mainekaan ei houkutellut. Ei han ny tkaan kyl- maa vetta pelannyt, olihan han ennenkin rapyloinyt heti jaiden lahdon jalkeen, mutta Sulo ei osannu t kunnolla u i­ da. Ran ta oli syva eika pohjaa nakynyt. Poika kurkotti lau talta veteen. — Ui itse, jos haluat. — Etko kesta merivetta, Ja ska virnuili. — Etpa tuota nay uska ltavan itsekajin. — Minako? Senkin rakanokka, viela opettamaan! J a s ­ ka hyppasi nyrkit pystyssa Sulon kimppuun. Siina tappe- lun tuoksinassa he menettiviit tasapa inon sa ja putosivat jokeen. Sulo ehti siepata lau tan laidasta kiinni ja sala- man nopeudella ponkaisi ylos jaaky lmasta vedesta. Ja ska sen sijaan alkoi kummallisesti rapyloida ja etaan ty i ran- nasta. — Ja ska hukkuu! parkaisi Tauriaisen Vaino kauhuis- saan. Sulo empi hetken, riisui inara t housut ja laskeutui va- rovasti veteen. Kylma vesi poltti. Kunhan vaan ei tulisi suonenvetoa, valah ti ajatus, mutta sama lla valtasi kauhu etta Jaska voi tosissaan hukkua. Han pukkasi itsensa irti lau tasta ja vimmatusti porskuttaen ui Ja sk an taakse. Sulo oli monesti kuullut, etta hukkuva t a r r a a kiinni jos menee lahelle, siksi han yritti tyon tama lla saada Ja skan lahemmaksi ran taa. Vaino hoksasi o jen taa lau ta lta ka- teen sajfuneen laudan. Sulo sai siita kiinni ja niin he yh- teisvoimin vetivat kiroilevan ja kakistelevan J a sk an ylos.— Perkele, suonta veti, sai Jaska lopulta sanottua.