Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Kirvesta. — Tassa on tama siksi aikaa kun loydat omasi, Tak- kinen sanoi ja tyonsi hanelle kirveen kateen. — Ka! Tiimahan onkin minun, Eelis ilostui. Taas suhisi saha vihaisesti. Maahan jysahteli kolmen- <adan vuoden ikaisia petajia. — Hei, pojat, tu lkaapas tanne! huusi Tuhkanen oppi- lailleen.— Levahtakaa valilla. Arvatkaapa paljonko talla mannylla on ikaa? — Mitas tuo ta arvailla, lasketaan. vuosirenkaat. — Voi jees! Kaksisataa kuusikymmenta kahdeksan! Onpa ikaa. — Le ikataanpa ta s ta kiekko ja tehdaan koululle his­ torian kalenteri. Me rka taan siihen mita minakin vuonna on tapah tunu t. Kauan pojat vuorotellen nykivat justee ria kunnes saivat saha ttua parinkymmenen sentin vahvu isen kiekon tukin tyvesta. — On kuin ka rryn pyora! — 86 senttia, totesi Lipponen m ita ttuaan puun hal- kaisijan. Kova kilpailu syntyi koululaisten ensimmaisen ja toi- sen ryhman valilla. Ensimmaista johti Sulo, toista Saar- mannin Erkin poika Jaska. Tyon alussa Tuhkanen jakoi koululaiset kahteen tasave rta iseen ryhmaan ja mittasi Lipposen kanssa molemmille joukoille samankokoiset loh- kot, joista poikien piti korjata risut ja polttaa nuotiossa. Tasta kilpailusta syntyi voimien mittely, joka ratkai- sisi kahden poikaryhman valisen pitkaaikaisen kinan siita, kuka pitaa kylan lasten ylla joota. Tama kilpailu alkoi heti Sulon saavu ttua Tulomalle. Tuloman alkeiskoulussa ensimmaisesta ne ljan teen luokkaan asti oli kolmisenkymmenta oppilasta. Sulo jou- tui nyt 'ke rrassaan toisenlaisiin olosuhteisiin. Kouluelama oli paljon vapa ampa a ve rra ttuna in te rnaa tin pa ivajarjes- tykseen. Taalla sai oppituntien jalkeen menna minne ha- lusi kun oli kotiaskareet tehnyt. P itihan kan taa vesi lah- teesta, saha ta polttopuut tai hakea ne metsasta. Laksy- jen va lm istusta ei kukaan ta rka s tanu t silla opettaja oli vain yksi ja vanhemmat olivat vahan kouluja kayneet. Loppuaika iltamyohaan meni talvella maen laskussa, ke- salla kylan urheilukentalla ta i vanhempien kanssa pelto* toissa. Kevaiilla, heti kun lumi suli paakadu lta , kaikki ky­ lan lapset ke raan ty ivat iltaisin pe laamaan lentopalloa. Kiekko, kuula, rekki, keihas olivat ja tkuva s sa kaytos-