Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Ka, opettajakin tulee! Lipponen huusi totuttuun t ap a an s a , tervehtien kylan ope tta jaa Aleksanteri Tuhkas- ta .— Oikein, oikein! Silla lailla! ilostui prikatiiri kun huo- masi ope tta jan mukana astelevat koululaiset.— Po ja t ri- su ja polttamaan! J a sina, San teri, saa t komentaa armei- jaa si, jakeli han kaskyja Tuhkaselle viittoen tervehdyk- seksi seuraaville tulijoille.— Kuule, Taavetti! Lipponen huusi yrittaen vo ittaa trak to rin aanen .— Nay tahan nyt sen seitsemankymmenen hevosen voimalla mihin uuden va llan koneet kykenee! Nyt oli koossa koko kylan vaki. S ah a t suhisivat, kir- veet kalskivat. Puu t kaa tu iva t huokaisten tomisevaan kankaaseen . Useita kan to ja ke rra llaan kiinnitettiin tra k ­ torin monilukuisiin vaijereihin. Helposti rau ta inen hepo vaan te li ne ylos mu llas ta ja r aaha s i tu levan pellon lai- taan , Tulomajoen ran ta toy raa lle . Tyo oli paa ssy t hyvaan vauhtiin. Taivaalle nousi sankka savu Tuhkasen poikien nuotiosta. Hevosmiesten komentoja ja kiroilua kuului kan- kaalta. — No-o, Tahti! Noo-o, huuteli Tauriaisen Kalle ajo- killeen, isolle lu jarakenteiselle oriilleen. Tahti oli kolhoo­ sin voimakkain ja kaunein hevonen, kylan ylpeys. Amoas- taan Tahti jaksoi ve taa yksin niittokonetta. Nytkin sylen vahvuiset hongat ja haapatuk it tu livat kevyesti sen. veta- mina pinoihin. — Kuorihan puu alta, sitten se hyvin luistaa, iieuvoi Tauriainen po ikaansa Veikkoa, joka veti tukkeja k.uyma- verisella, to ttumattomalla ratsuhevosella. Lydviikki Takkinen ja Eelis M isikangas kaa to ivat pui- ta justeerisahalla. Lydviikki oli tummah ip iainen , jo ikamies pitkalti paal- le viidenkymmenen. Hanen leikkisa rauhallinen luonteensa veti puoleensa, mu tta siita huolimatta hanella ei kylassa ollut toveriseuraa. Ryyppyhommista han pysytteli syr- jassa . Samaten hanen vaimonsa Outi ei pitanyt koyaaa- n isista sakeista. Lapset heilla olivat jo taysi-ikaisia ja aikoja menneet maailmalle. Ennen Lydviikki asui Misi- kankaan naapu rina. Hanen nimelleen oli ristitty kallio, jonka alia heidan talonsa sijaitsivaL M isikangas oli siina kolmissakymmenissa. Ma ta lakasvu inen leveaharteinen mies. Han poti yosokeutta. — Mita sina ta a s etsit? Lydviikki kysyi vedettyaan piipun suus taan ja ryh tyessaan tay ttamaan sita. Hanella oli tapann pitaa sammunu tta piippua hampa issaan