Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Oli maaliskuun loppupuolisko. Silmia haikaisevaa au ringon valoa tulvi sinivihrean taivaan taydelta. Kuu- sikko oikein elpyi keva tau ringon sateilysta. 5ulo istui viimeisen kuorman paalla ja katsoi taakseen j aav a a entis- ta kotia. Hanen silmansa hyvailivat Hietaniemea. Kat- kera totuus kouristi sydanta. Tama maa ilman kaunein paikka ja a veden alle. En koskaan enaa пае kotikenttaani. En ikina, vaikka kuinka toivoisin! Hietaniemelle ja i enemman kuin han kuvitteli — sinne jai lapsuus. — Alahan jaa-a-a! kuului Lipposen huuto edesta. ■Sulo oli pudo ttanu t ohjakset ja ne v iru ivat reen alia. Hevonen ei kasittany t kuskin meininkia ja paa kallellaan yritti pysya toisten perassa. Sulo hyppasi tielle ja sai ohjakset kasiinsa. Ajokki tavoitti nopeasti kuormaston. Viimeisen ke rran Sulo vilkaisi taakseen. Autioitunut Hietaniemi nakyi selvasti maaliskuun ilta-auringon 1am- pimissa sateissa. Sellaisena se jai Sulon muistiin koko e laman ajaksi. Samana iltana tultiin Tulomalle. »Kollektiivitalous Tuloma» luki kunniaportin ylaosas- sa, joka oli pystytetty r ann a s ta nousevan tien у lie. UUDISMAAN RAIVAUSTA — Huomenna talkoisiin! Huomenna talkosiin! huute livat kylan pojat juosten talosta taloon. Nyt kun oli s a a tu uusi Tseljabinets-traktori uud ismaan raivaustyo t olivat helpottuneet. Kesakuu laheni loppuaan. Kylvotyot oli tehty. Hei- niinteko ei ollut viela alkanu t ja siksi olikin p a r a s aika raivausto iden suorittamiseen. Tallaiset talkoot olivat kuin juh la johon otti osaa jokainen kynnelle kykeneva. Ilmakin oli kuin tilauksesta. Aamuaurinko loi satei- t a a n yli Lydviikin kallion. Hiljainen tuuli varisytti iloi- sesti Haapame llan satavuo tisten haapo jen lehtia. ;Kolhoosin saunan ohi, pitkin Haapame llan kinttupol- ku a tuli vakea Tseljabinetsin moyrinaa kohti. Traktorin oH kaynn istany t Taavetti Kellinsalmi ja hanen nuori apu- lafsensa Saa rm ann in Erkin tytto Helga. Kuu lakkaassa ilmassa kuului kauas peltotoiden johta- j a n Lipposen paasaus, kun han jakeli maa rayksia kyla- laisille: