Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— No minne Kau lanen siirtyy? — En tieda, kun han ei ole kolhoosin jasen niin jou tuu osan muuttokuluista mak samaan itse. Luu ltavasti jaa Vosmukseen, kun heidan vanh in poikansa Nestori paat- taa merenkulkuopiston. Hane s ta tulee kalastusa luksen kapteeni. Puhuva t, etta Nestori jaa Bieloihin ja Kalle muu ttaa sinne. Mina ta s ta lahen Pa ivajarvelle. Sovin Tuloman kolhoosiin liittymisesta jo syksylla. Pen jam i kavi Tuloman kolhoosissa Pa ivaja rvenky las- sa. Siella oli siirtohommat myos tayde s sa vauhd issa. Kolhoosin puheen joh taja Eino Makitalo otti Pen jam in mielihyvin v a s ta an . silla tyomiehia ta lossa tarvittiin. Sa- malla sovittiin etta heti kun s a ad a an asunno t valmiiksi, tu llaan hevosilla hakemaan Pen jam in perhe. — Ehka maa liskuussa paa ttyva t rakennustyo t, Maki­ talo Selosti tilanne tta .— J a ta h a n anomus. Minne te rhuu- ten talonne siirratte? — Sovittiin o ttaa rahassa . — Siina te teitte vaarin. Olisitte pyytaneet rakennut- tam a an tanne, kuten Tuhkasetkin. Heidan talonsa oli v a n ­ ha siirrettavaksi, niin heille rakenne ta an uutta. — Niinhan se tietysti olisi ollut p a ra s ta , mutta myo- ha hiiren haukotella, kun on puoleksi kissan suussa. En tosiaan kehdannu t pyytaa uuden raken tam ista kun se meidan mokki oli niin rappeu tunu t. Pa iva ja rve lta Pen jam in piti soutaa Kuolaan. Ohimen- ne s saan han poikkesi Erkki Misikankaan taloon vie- maan terveisia Ma rta lta . Erkki asui Lydviikin kallion alia. Pieni, sievasti veis- tetty h irsitalo hyvin luontevasti piirtaytyi tah an luonnon- ihanaan paikkaan. Erkin vaimo Greeta touhusi vieraalle poytaan viilipii- maa ja v a s tap a is te ttu a tuha ta rom is ta ruisleipaa. — No miksi Arviiti ei halua muu ttaa tanne? Pa a s is Ma rttak in kotikonnuille, ihmetteli Greeta. — En oikein va rm a an tiija. Jyrkk inan kolhoosiin ovat kaiketi ja ttan ee t anomuksen. Ehka ha lu s t vanhan tove- rinsa Heljnin k an s sa yhteen kylaan. J a Jyrkk inalla on muitakin ruotsalaisia. Kiitettyaan isan tia v ie raanva ra isuude s ta Pen jam i jat- koi ma tkaansa . Oli laskuveden aika, siksi han piti kii- retta etta ehtisi sen mukana v iidentoista kilometrin paas- sa s ija itsevaan Kuolaan. Teki mieli vilkaista Murmaspe- ran vesivoimalan rakennustouhua, josta oli niin pal/on puhuttu. Siinahan se oli Mu rma spe ran kosken kohdalla.