Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

p itaa kiinni ■lohestakin. Voi, jed ronama tj, porskuttakaa siulojen kohalla! Etteko пае, kun kala hyppii yli nuotan. Moit, Jaakov, tu ijaa t? Voi kipskull! paa sa s i San ttu va- liin heimoveljelleen Mosnikovin Jaakolle,' kun tama ei meinannu t p a r ja ta parinkymmenen kilon painoiselle lo- helle. Jaakko makasi maha llaan pomppailevan ka lan paal- la, mutta hanen pienessa kehossaan ei riittanyt voimia ja niin olisi kauno ta r mennyt jokeen takaisin miehineen paivineen, ellei San ttu olisi tullut avuksi. Kaunis oli ke rta saa lis — sa takun ta lohta. Keskipaino kvmmenen kiloa. Saa lis perattiin, puhdistettiin luusta tehtyien veitsien avulla. Kala ladottiin astioihin jaah ileen ja suolan kanssa , lastattiin veneeseen ja kuljetettiin jo- kea a las kuusikymmentaviisi kilometria. Sou ta ja t to isinaan toivat tulijaisiksi muu tam ia kol- men litran vodkapulloja. Silloin kamppien pihalla iso mu- ki kiersi miehelta miehelle. Mita vahemman jai neste tta pul!oan. sita nopeammin teki muki tayskierroksen, ja sita kovemmin puhuttiin ja vahemman kuunneltiin. Toi­ sinaan tiillainen »kalakeitto» saattoi paa ttya hyvaan tap- peluun. Aamulla havetti katsoa toista silmiin, mu tta nuot- tat! piti ve taa yhdessa. J a mitenkas muu ten — leipa oli yhteisen tyon tulos. Tulijaisten tuonti paattyi murheellisesti. Reeti Savu ­ koski kuoli viinaan . Pen jami hautasi toverinsa P a tun an kosken maelle. Reetilla oli ollut suuri suru. Talvella hane lta oli hukkunut kaksi lasta heikolle jaalle. Vaimo oli yrittanyt pel<astaa heidat, mutta oli ollut itsekin hukkua. Reeti oli s a i n u t .vedettya hane t pois, mutta viikon p aa s ta vaimo kuoli keuhkokuumeeseen. Syksy toi uutisia, Mosnikovin Jaakko tiesi kertoa: — Tiedatteko mita?! Mu rma spe raan rakeflnetaan pa to. Tuloman vesi nousee ja hukuttaa meidat kaikki! Talot j a a v a t veen alle. — Ala hopise. Taas olet setvertin sarpinyt yksistasi, miehet mutisivat. — Tosi se on. P a to rakenne taan , etta saata isiin suuri koski, joka pyorittaisi myllya, joka jauh a a sahkoa. — Aivan olet, Jaakko kulta, paa sta s i sekaisin. — Koska sen rakennustyon pitaisi aikaa? Pen jam i kysyi. — Kahden vuoden kuluttua. Mu rma spe ran vesivoimala oli toinen Kuolari niemi- maalla. Ensimmainen oli juu ri £aatu valmiiksi ja otettu