Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

minne kala vei. Tun tikaupalla siina punnittiin voimia. Lohi ei ha lunnu t menna suvan toonkaan . Valilla se pala- si takaisin koskeen pain. Mutta lopulta vasyi jo niin, etta sen hopeinen levea kylki loiskahti a ivan veneen vie- ressa. — Pan eh an ne airot ja ota huki valmiiksi, Penjami kaski. Siima tuli hiljalleen rullalle. Viimein kala kellah- ti maha ylospain. Pen jam i iski te r av an kalakoukun sel- kaevan alle. Rivakka tempaisu yli laidan. Vene horppasi hyvan annoksen vetta, mutta pohjoismerien kun ingaskala oli veneessa. — Kylla on komea, Pen jam i ihaili saalista pyyhkien hikea o tsa ltaan .— En koskaan ole n ahny t nain isoa loh- ta. Aamulla he olivat Pa tuna lla . Sulo nukkui keulassa. — He raahan jo. Kato m inkalainen talo tann e on ra- kennettu. Sulo hieroi unisia silm iaan ja kun lo­ pulta sai ne auki, huomasi maella uuden koulura- kennuksen. — Onpa iso talo! Kaksi kerrosta. Kuinka paljon ikku- noita ja miten suuria. Tanneko mina tu len syksylla? — Justiin. Siina on uusi kotisi. Aitisi tulee tanne keittajaksi. Minun on j a a t av a Kuklinaan. Karjanavetta- han on siskosi ja minun hallussa. — J a ah a n sinne Ma rtta -ta ti ja Arvid. — Ei ne pa rja a yksinaan. Elokuu loh iapajalla v ierahti nopeasti. Sulo veteli on- gella koskesta h a rre ja ja tammukoita. Ne olivatkin vaih- teeksi hyvia, silla lohikeittoon kyllastyttiin. Muuta sapus- kaa ei liioin ollut silla ruok a tav a ra t olivat yha kortilla. Poika oppi ku tomaan ja ko rjaamaan verkkoja. Seurasi mies­ ten tyota kulkien va rjona isansa pe rassa. Meresta nous- sut lohi pysahtyi levah tamaan putouksen alia olevaan poukamaan. K a la s ta ja t vetivat nuo tan v irran poikki ja kahden kasiv in tturin avulla se kelattiin tyveneen mut- kaan kosken alia. Lohi hyppi ja polski nuo tan perassa. Pitkava rtisissa saappa is sa miehet kah la sivat veteen ja palikaHa loivat ka lan tajuttomaksi. Ta rkkaa tyota, suo- mupeitteen piti j a a d a ehjaksi, muuten ka la menisi polku- h innasta. Sarittu hyppi k irppuna liukkaalla kalliolla ja jakeli komentoja ja kirouksia kolmella kielella: lapiksi, suomek- si ja vena jaksi.— S a a tana , tanne, tan n e nosta, han ki- roili.-*- Kato minne lyot! Hei, Reeti, a la nuku! Setvertin kau la s ta sina hyvin pidat kiinnil Koetahan yhta hyvin