Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

si siimaa maalimerkkiin asti. Asetti ru llavavan poikittain peratuhdon taakse. Toiselle puolen venetta heitti oman harriperhonsa. Pen jam i ohjaili hiljaa venetta r ann a s ta ran taan . Ha rreja tuli sita mukaa kuin Sulo kerkisi niita irrottaa koukuista. Joku tammukkak in tuli, mu tta sitten lohi siep- pasi harriperhon ja nykaisi siiman poikki. — R iittaahan noita, Pen jami lohdutti.— Oh jaapa s se uistin tuon kiven kosteeseen. Siina pitaisi olla iso lohi. J a juuri kun uistin tuli kiven kohdall? rulla parkaisi. Poika sieppasi kaksin kasin v av a s ta kiinni ja yritti saada sen pystyyn. Mu tta siiman paa s s a oli semmoinen hirmu, etta han juu ri pysyi veneessa. — Taisipa o ttaa kunnon kala! Pen jam i ilostui.— Koe- tahan p itaa kiinni. Mina y ritan soutaa tuonne hietaran- taan. Siima lensi ru lla lta etta vihelsi. Sulo yritti h idastu ttaa kalan syoksya, mutta kahva iski kipeasti sormille ja siima poltti heti haavan peukaloon. Yhtakkia ka lan meno paat- tyi. Raskas v isa ru lla jatko i pyorimista ja heitti siimaa. Poika ei kerinnyt selvittaa siimaa kun lohi lahti uudes- taan myo tav irtaan . Sulo istui selin sou ta jaan , j a la t perapenkkia vasten . Kala riuhtaisi jonkun ke rran ja vapa polskahti v irtaan . Pen jam i ei huomannu t haaveria vaan jatkoi sou tamista kohti ran taa. — Isa-a! Vapa meni, poika poloinen sai Sanottua. Tiesihan Sulo, mita merkitsi hyva lohisiima. Sen isa oli tuonut tu lle s sa an vuonna kahdeksan to ista Suomesta. Po i­ ka muisti, kuinka isa oli kehunut: »Puhdasta letitettya silkkia. Nostin silla veneen Vie- rukoskert yli, kun unohdin vetonarun.» — Alahan nyt. Eikohan me se loydeta tuolta kosken alta. Kuivan vavan pitaisi nousta p intaan. Ja tosiaan , aikansa soudeltuaan he huomasivat v a ­ van. — Istupa s airoihin, Pen jami sanoi.— Koeta pitaa v e ­ netta paikoillaan, kunnes saan siiman selvaksi. Ehka lohi on viela kiinni. S a a tu a a n rullan selville Pen jam i ki- risti siimaa. Huitaisi kadellaan ja saalinsavy aanessa sano i:— Voipa saama ri, irti on paa ssy t ja koukut ovat lieossa kiinni. Alahan huoli, ta itaa nou s ta . Mutta »lieko» lahtikin v iemaan siimaa, etta isallakin oli tekemista pau- haavan ru llan kanssa. Han huusi pojalle: — Koetapas soutaa ran taan ! Sulo souti voimiensa takaa, mutta vene meni sinne,