Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Jokihiekan hapan loyhka, mannynhavun aromi, lahoavan kulon haju ja vihrean ruohon ja koivunlehden tuoksu taytti ilman. Vastarakk i tepasteli veden ja hiekan ra ja s sa keikut- taen pitkaa pyrstoa ja sirau ttaen valiin iloisen lirutuk- sen. J a olihan as iaa iloitakin, silla lintu oli lentanyt pit- kan matkan pa la te s saan tanne pohjolaan. Ran ta-alp i tervehti iloisella huudo llaan Su loa:— Vik- lu, viklu, viklu... Se lensi niin mata la lla , etta siivet hipoi- vat tyventa veden pintaa. Istah ti miltei veneen viereen ja pitkalla teravalla nokallaan kaivoi jo ta in rriatalikosta. Pen jami tuli r an ta an . Asetti nahkaisen reppunsa seili- penkin alle. Han aikoi puka ta veneen vesille, kun huo- masi kosteessa pyorivan komean kuusitukin.— Siitahan saa hyvia venelautoja, han sanoi ja otti keksin veneesta. Sulo oli heti apuna. Hankin yritti sauvalla pukata tukkia. Kuori irtosi ja poika pulskahti jokeen. Kylma vesi kar- maisi hanen hentoa ruum istaan , kauhu kouristi sydanta, vesi tunkeutui keuhkoihin. Sulo ei osannu t u ida; han vaistomaisesti taisteli henkensa puolesta yrittaen paasta vedenpinnalle, mu tta v a s ta a n sattui tukki. Vihdoin Pen ­ jami sai keksilla kiinni pojan puserosta ja tempaisi ha- net maihin. Kauan Sulo kakisteli vetta keuhkoistaan. — P-perk-kel-le! oli ensimmainen sana, minka sai sanottua. — Mennaanpa va ih tama an hyntteita, Pen jam i nau- rahti. ...Ei Souna ollut mikaan kummemmin pauhaava koski. Isoja kivia k'eskella jokea, syvia poukamia ja pienta vir- taa. Virtapaikoissa k ananmunan kokoista mukulakivea nakyi joen pohjassa. — Tammoisessa pa ikassa merilohi kutee, Pen jam i selit- ti pojalle.— Lohi kaivaa poh jaan kuopan, laskee siihen madin ja uroslohi maidin. Pe ittaa kaiken mukulakivilla. Vesi huuhtoo ma tia ja siita syntyy kalanpoikasia. Lohi vahtii kaiken aikaa ettei toiset ka la t soisi sen matia. Uistintakin se luulee kalaksi ja siksi nappa a sen kiinni. — Tuleeko kalanpo ikaset mad ista niin kuin kananpoi- kaset mun ista? — No melkeinpa samalla lailla. Mutta panepas se uistin uimaan, jos s a a ta is keittokala paivalliseksi. Har- reja aivan vilisee v irrassa . Sulo laski yhdelle puolen venetta lohiuistimen. Loysa-