Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

taynna. Ensimmaiset puumerkit kahdeksannen to ista vuo­ sisadan puolivalista! Nama ha rm a a t nokiset mokit voisi- Vat kertoa paljon... Taman vuosisadan alussa talo ja lisaan ty i P a tun an kosken alle, enemman oikealle rannalle. Vuonna 1931 Vosmuksen kolhoosin hallinto lahetti Pen jam in Pa tunan lohiapajalle. — Isa, ota minutkin, Sulo pyysi. — Nuori olet nuo tan vetoon, Pen jam i tokaisi. — Mina vain ongin, poika intti. — Minne viela! Greeta kauh tu i.— Pu toaa siella kos- keen! — Enka putoa. Enhan mina taa llak a an ole pudonnut. Yksin soudan ja uistelen harreja. Etko muista? — Onneksi et ole pudonnut jokeen. Mutta siella on semmoiset kuohut, etta kukaan ei kuule hatahuu toasi. Ei mihinkaan! — Kuka sulta pepun siella pyyhkii? Helgakin virnaili. — Tama ei ole akkojen asia, Sulo suuttui... Seitseman vuoden ikainen Sulo pyydysti talvella riek- koja ansoilla, saipa jonkun janiksenkin. Riistaa kun oli aivan pihalla. Mu istihan Greetakin, kun poika jo neljan vuoden ikaisena sanoi: — Annapa, aiti, lankaa. — Mita sina silla? — Teen ongen. Leikiksihan Greeta asian kasitti, mu tta antoi patkan »karhulankaa». — Isa, anna koukku. — Nyt meilta viimeinkin loppuu kalanpuu te, Penjami touhusi laittaen pojalle onkea.— Mihin sina meinaat men- na onkimaan? — Hiekkaniemeen. Oli miten oli, mu tta ha rrin poika va in onkeensa sai. Miten lie kiskonut ka lan r an ta an , mutta siina se oli, oikea harri! Turkanen kun likaantui hiekkaan, tuumi poika pidellen s aa lis taan kaksin kasin. Sulo meinasi rie- mu issaan heti juosta kotia s aa lista nay ttamaan , mutta eihan noin likaista. Han kyykistyi r anna lle aikoen pe.sta kalan. Ha rri potkaisi ja meni meno jaan .— Aitii-ii, aitii-ii! Sulo juoksi itkusuin kotiin, saikayttaen pahanpaivaisesti aitinsa.— Kala karkasi-ii-ii! Kuusivuotiaana Sulo oppi metsastamaan_ haulikolla. — Isa, anna pyssy, tuolla on pu lmusparvi, poika pyysi. 3 Заказ 4091 65