Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

mi vilkaisi veitikka silmassa sa ikah tany tta poikaansa ja sanoi: — Nyt teit ikuisen merkin tahan lompakkoon. TULOMAJOEN PATUNANKOSKEN LOHIAPAJA Kun 1930 perustettiin Vosmuksen kolhoosi niin se sai perinnokseen P a t u n a n loh iapajan ja P aavo Kostilevin joh taman ka lastusa rtte lin . Eihan se suuri perinto .ollut, mu tta olihan hyvat kalavedet ja jonk in lainen nuottapa- hanen. Saamelainen Aleksandr Gerasimov johti kolhoosin ka- lastusp rikaatia . San ttu , kuten han ta miehet kutsuivat, oli mata lakasvu inen , ketteraliikkeinen ja leveaharteinen mies. Kovaaaninen, oikea kosken asukas, joka on koko ikansa jou tunu t huu tamaan p auhaavaa koskea kovemmin. Prikaa tilla oli kaksi venetta, joilla s aa lis kuljetettiin Kuolan osuuskauppaan . Pyyntivalineena oli lujarakentei- nen nuotta, joka oli va rta va s ten kudottu koskinuotaksi. Nuotta laskettiin v irta an ja vedettiin ranna lle kahden kasivintturin avulla. Torman jy rkkaan rinteeseen kaivettu jaake lja ri toimi ka lava rastona. Kaksi ik ivanhaa nokista ka la s ta jakamppaa kyhjotti ran ta to rma lla . Toisen kampan nokinen pieni ikkuna oli ka tsonu t jo sa to ja vuosia torman alia p auha avaa P a tu n an putousta. Kevattulvien aikana kalliolta pu toaa 1 500 kuu- tiometria vetta sekunnissa. Silloin vapisee koko kivinen kangas. Mah tava ja kaun is on vihaisesti pu rnaava pu tous juhannusyona , jolloin aurinko ei laske tun tu re itten taak- se. Napapiirin yo on erikoisen tunteellinen. Pe ta jan ja k a ta jan tervainen tuoksu sekoittuu kosken sumuun. Ker-^ r an nah tyaan t a t a mah tavaa maisemaa kaipaa koko ikansa. Kalakampan nu rkas sa *oli luonnonkivesta muu ra ttu piisi. Amparin vetoinen pyoreapohjainen, kolmijalkainen va lu rau ta inen p a ta riippui keittotangossa. Kukahan lie- neekin keittanyt silla r asva ista lohikeittoa? Novgorodi- laiset verojen k e ra a ja t ja Kuolan kauppiaatko? Voi olla. Kenen pata? Kukapa sen muisti. Siina se oli roikkunut jo menneiden sukupolvien aikana. Honga s ta veistetty kampan ovi oli ollut yhta v ieraanva ra ise sti auki venalai- selle kauppiaalle, saamelaiselle k a la s ta ja lle seka pohjois- maalaisille veronkeraajille. Monta lohisoppaa oli sarv itty ka lakampan honkapoydalla. Sen kansi oli nimimerkkeja