Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

ja vilkaisi poikaansa. Han huomasi tam a n u teliaan kat- seen j a jatko i:— Karhu kaivaa pesan maahan , kantaa sinne samma lta, etta olisi pehmoisa ja lammin peti. Nuk- kuu koko talven. Va s ta kevaalla, kun lumi alkaa sulaa, s e nousee pesastaan . — On silla he rrain paivat, Greeta huokaisi.— Ei t a r t te joka paiva vaivata pa a ta an silla, mita pan is poy taan . Sen kun loikoo ja k apa laa imee. Sulo kuvitteli, miten karhu imee k apa laan sa . Han nuolaisi kattaan , yritti imeakin sita, mu tta ei ymma rta - nyt, mita hyotya siita bn ja siksi kysyikin taas:. — Miksi karhu imee kapa laa? Vanhemma t olivat vaiti. Poika toisti kysymyksensa. Onneksi koiran v ihainen haukun ta ulkona ratka isi tiukan tilanteen. Sulo pinkaisi ikkunan luo, mu tta a limma ise t ruudu t olivat jaa s s a . Poika pukkasi tuolin avuksi ja kur- kotti ulos. — Tulee pororaito! han huusi iloisena. Kulkusten helea kilkatus kuului joen jaa lta . Pen jam i ripusti n a ad an nahan nau laan , missa oli iso nippu tur- kiksia: naadan , oravan ja jan iksen nahkoja. Pyyhkaisi rasva isen puukon teran housu jensa takamukseen ja pisti veitsen tuohiseen tuppeen. Pan i karva lak in p a a h an s a ja meni ulos. — J a ady ttav a t kokonaan taikinan! Greeta mutisi Ja etsi jo ta in pytyn peitteeksi. Asetti ampa rin vetoisen sa- movaa rin uunin eteen ja taytti sen vedella. Otti pihdeilla uun ista tulisia hiilia, laski ne samovaa rin tu lipesaan ja vhdisti uunin kyljessa olevaan savuaukkoon. Sulo oli siinakin apuna. Han nosti lattialle pudonneen jaak im- paleen ja pani sen samovaariin. — No mita sina nyt teit? Greeta kauh tu i.— He rranen aika, eika ole enaa vetta, han valitti kurk istettuaan am- pareihin. Poika seisoi jo jaak impa le kadessaan . — Aiti, mina otin sen pois. Greeta laimaytti kammen illaan lan te itaan ja katsoi hetken poikaansa. — Mene kamariin! han tokaisi vihaisena. Pen jam i seisoi pihalla ja seurasi tulijoita. Edessa ajoi ristiken ttalainen Paavo Kostilev, tai Posti-Paavo, kuten han ta Tulomajoen mokkilaiset nimittivat. ^Avannon kohdalla Paavo heitti a josauvan porojen eteen. Ju to kaantyi syrjiian vetaen pe ra s saan toisetkin kolme etureen ajokk ia.- Paavo sitoi hihnan etureen ke ta raan . Loysasi kaa riste tta (lastin sidenuoraa) ja otti esiin ison nahka-