Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

seinapaperien takana ja puut raisky ivat uunissa. Kuivan petajankuoren tervainen tuoksu levisi huoneeseen. Greeta alusti taik inaa viimeisista jauho ista ja lisasi siihen pet- tua. Havu ja taynna oleva suuri r au tap a ta porisi hellalla. Inho ttava havu juoma oli va lttama ton vitamiinien puut- teessa. Pen jam i tulee! Aiti, Pen jam i tulee! poika huusi iloisesti, kun huomasi joen yli h iihtavan isansa. Talossa kukaan ei ku tsunu t Pen jam ia isaksi, siksi ei Sulokaan tie tany t muu ta nimea. Ulkoa kuului suksien kolahdus seinaa .vasten. Tulija astui pirttiin. Pakka shuu rre taytti huoneen. Pen jam i pais- kasi kaksi riekkoa tiskipoydalle. Sulo kipaisi katsomaan, mutta kun ei y ltany t nakemaan saalista raaha s i avuksi isansa suu ta rin jakka ran .. Hetken poika tarkkaili riekkoja, jotka olivat anso issa jaa tynee t muodottomiksi valkoisiksi moykyiksi, ja kysyi: — Hyva seta (nain han kutsui to isinaan isaan s a ), ju- malako nama sinulle antoi? Pen jami vilkaisi vaimoon ja murahti: — Taa s olet p an tanny t lapsen paahan roskaa. — No, kun silla on niita kysymyksia, joihin ei loyda p irukaan vas taus ta . Selv itapas sina hanelle, miksi au- rinko lammittaa. Pen jami hymyili pojalleen. Mutta kun hankaiin ei loytanyt jarkevaa v a s ta u s ta niin raapa isi ha rm issaan vain n iskahaiven iaan ja lahti v iemaan saalisreppuaan aittaan. Han ripusti linnut orsille, missa niita oli jo toista sataa: riekkoja, metsoja ja pyita. »On t a a s mita luovut- taa Lenpusninan asiamiehelle», han tuumiskeli tyytyvai- sena aste llessaan verkalleen pirttiin. Pen jam i otti ovipie- lesta puun paalle vedetyn na ad an nahan ja alkoi puukol- la puhd istaa ra svaa pois sen p innasta . Levitti kourallisen kuivia sahanpu ru ja ja hieroi kansaisella kammenellaan niita nahan p intaan. Sitten kaansi nahan ka rva t paalle- pain ja ravisteli sita. Naadan tuuhea turkki sakenoi auringon sateissa. Sulo seurasi siima ta rkkana isansa touhua. — Hyva seta, miksi naa ta asuu metsassa? Siellahan on kylma. — Kaikki villielaimet asuvat metsassa, isa virkkoi. — Onko niilla p irtteja? — Hm. No onhan niilla jonkinlaisia. — Minkalaisia? — Karhu nukkuu koko talven pesassa, Pen jam i selitti