Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Arvidin vaimo Ma rtta ja Greetan tytto He lga hoitivat uutta taloutta. Talvella kolhoosin hallinto lahetti He lgan Murmansk iin karjanhoitokursseille. Kurssit paa te ttya an Helga tyoskenteli farmin joh ta jana . Ei se tyo helppoa ollut. Se ei ra jo ittunu t siihen etta ka rja sa a tiin lypsettya, piti viela saada maitokin kau- paksi. Ennen mokkilaisten taloudessa kaikki mita tuotet- tiin meni omiin tarpeisiin. Jos olisi ollutkin liikatuotan- toa niin mihinpa sen olisi vienyt. Tiettomasta korvesta nopeasti happanevaa maitoa ei voinut m ih inkaan kul- jettaa. Ainoa ostaja, P a tu n an metsateollisuuspiiri, oli kahdenkymmenen kilometrin paa ssa . Kesalla maito kul- jetettiin veneella va s tav irtaan , talvella hevosella talvitie- ta, silla kosket eivat jaa tynee t talve llakaan . E r a an a kesaisena pa ivana He lga pyysi kahdeksanvuo- tia s ta ve ljeaan Suloa: — Lahtisitko p itama an peraa, niin vietaisiin maito Pa tunalle? — Lahen, lahen, ilostui Sulo ja juoksi ran ta an . Maito tonkat olivat jo veneessa, kun He lga kysyi: — Otitko onkivehkeet matkaan? Ei? No juokse no­ peasti hakemaan. Kalaa sai saman tien, ei ta rv innu t kuin kymmenisen metria siimaa ja kukon hoyhenista tehty perho. Helga nosti neliskan ttisen purjeen ja kaski Sulon p itamaan peraa. — Mina vahan nukahdan . Sounan koskella he ra tat, Helga sanoi-. Sulo ta r r au tu i melaan . Tiukoitti na rua . Tuuli pullisti kankaan ja kevyt vene paasi heti vauhtiin. Joki mutkit- teli ja sita mukaa muuttui tuu len suunta. Pu rje tta jou- tui k a an tam a an koko ajan . Hennot lapsen kadet eivat kestaneet ja tkuva a jann ity s ta . Mutta poika ei an tanu t periksi. Han muisti isan sanoneen: »Jarjella p itaa toimia siina, missa eivat vo imat riita .» Poika keksikin jarkevan ratkaisun. Han veti pu rjena run purjeen puoleisen huo- parihankaimen kau tta ja sitoi sen melan kahvaan. Nain tuuli hoiteli venetta. Sulo oh jasi veneen niemen nokkaan ja sitten jy rkasti kaansi v irran poikki toiselle ranna lle , jossa paasi ta a s kosteeseen. Vene lipui ta s a ista vauhtia. Mehevat Tulo- majoen r an n a t va ih to ivat kuvia jokaisen mu tkan takana . Tuuli koveni. Valilla puhalsi sellainen puuska, etta Sulon vo imat eivat riittaneet p itamaan oikeaa suun taa. Sounankosken kova v irta lisasi veneen vauh tia. Aallot