Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— No eihan kaikilla niita olekaan, Greeta vaitti.— Lappalaisilla ei ole muu ta kuin jokin poronkaskara. Voi, hyva juma la , kuka on taman touhun keksinyt! Ei annettu kuolla rauha s sa . E ihan Greeta uutta e lamaa v a s ta an o ikeastaan ollut, mu tta kun piti an taa ny t omansa, niin kauhean kovalla tyolla saadun , vaikka pienenkin rik- kauden. — Mika siitakin loppujen lopuksi koituu. J a amm e t aa s puille paljalle. Omena poikii kohta. Ka sva tamme toi- sen lehman. Tuhkasilla on kaksitoista lehmaa. Ottakaa niilta. — Tuhkasilta k a rja o tetaan kolhoosiin. — Aikoja olisi pitanyt. Greetalla oli Tuhkasen perheen suhteen paljon kau- naa. Tuhkasen Mari, talon eman ta, oli ja tkuva s ti herjan- nu t Greetaa jo silloin kun he asu iva t Ristiken tassa, en- nen tulipaloa. Greetalla oli Ruotsista tuo tua t av a r aa ja han oli a ina pa remmissa vaatteissa. Tama kismitti Ma ­ ria. Toinen syy oli se, etta Ma rin tytto Helmi oli kauan aikaa ka tsellu t Pen jam ia , mutta tama ei ollut ha lunnu t menna naimisiin Helmin kanssa. Mari olisi mielellaan ottanut vavyksi ahkeran miehen, talossa tarvittiin tyo- miesta... Juho Tuhkanen ja hanen jykevaraken teinen vaimonsa Mari olivat valinneet talonsa paikflksi Vierukoskenniskan. Vierukoski antoi periksi v irtan sa puolesta vain P a tun an putouksille. Muttei va in ka la rika s koski houkutellut suo- malaista siirtolaista. Juho osasi va lita maan , joka an ta a hyvan sadon jos kunnolla sen muokkaa. E tsie ssaan t a ­ lon paikkaa isan ta oli suunnitellu t kunnon maitofarmia. Joen tuoma multa pukkasi ruohoa rinnan korkeudelle, kun vain metsan r a iva s i p aa lta pois. Alku oli vaikeaa. Moni hikipisara v ierah ti Juhon ja Marinkin otsalta, ennen kuin pelto alkoi v ihertaa sakeaa ruohoa. Mu tta olihan pan tu alulle myos tulevien tyomies- ten kasvattaminen . Syntyi lapsia: Uuno, Helmi, Onhi, Aino, Alma... Sita mukaa kuin uudismaa laajeni ja tyomiehia li- saantyi kasvoi myos karjan luku. Kaksikymmenta luvulla Juholla olikin jo kymmenen lehmaa ja kolme hevosta. Tytot menivat naimisiin. Taas lisaantyi tyomiehia. Tosin Helmin ensimmainen avioliitto meni hiukan myt- tyyn. Mies oli Uu ra s ta , merikalasta jan perheesta. Han vei nuoren vaimonsa meren rannalle, mutta Helmi ei viih- tynytkaan siella, mies taa s ei pa rjanny t manne rmaa lla ,