Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Kuolan Lapissa oli jo silloin hyvin suuri kanta-asuk- kaiden, saamelaisten , yhdyskunta, jonka suku juuret ulot- tu iva t tuhansien vuosien taa. Ma a t ja vede t oli jaettu heimojen ja perheiden kesken j a ne siirtyivat jalkelaisille perintona. Jos suUren perheen toimeentulo on s aa tava ainoa s taan luonnosta niin ainak in pe rapoh jo lassa pitaa olla aika suuret p in ta -a la t metsaa ja kalastusvesia hal- lussa. Satojen vuosien aikana tama suhde oli kehittynyt saannoksi, jo ta noudatettiin sukupolvesta toiseen. Kun alkoi tu lla uusia asukkaita, niin syntyi ja tkuva s ti riitaa nau tin ta -a lue iden kayttooikeudesta. Teollisuutta paikka- kunnalla oli hyvin vahan , joku metsanhakkuu tyomaa ja saha, siksi a lussa tulokkaidenkin oli luotettava va in sa- man luonnon antimiin. Suomen Lap ista tulleet siirtolaiset olivat enimmak- seen me tsa sta jia , k a la s ta jia ja poronhoitajia. Mutta kai- ken taman ohella he h a rr a s tiv a t pienviljelya ja karjan- hoitoa. Suomalaiset siirtolaiset toivat uutta kulttuuria seudun elamaan . Viela Suuren Lokakuun vallankumouk- senkin jalkeen Kuolan Lapin saamelaiset yrittivat kalkin tavoin e s taa ka lastuksen ja metsastyksen siirtolaisilta vaikka m a a t ja vesistot oli kansallistettu. Myos luonnon- niityista oli kova riita. Mutta loytyihan siihenkin ulospaasy. Moni uusi tulo- kas otti vaimokseen saame la isen tyton ja na in ollen paa- si- heti isannaksi. Reeti Savukoski ja Arvid Hog lund nayt- tivSt a s ia s s a esimerkkia. Viela vuonna 1923 Nuortijarven kunna s sa kansalli- suuskysymys oli ratka isema tta . Vasta 1924, kuten arkis- toaineisto tod istaa, kovan kinastelun jalkeen kanta-asuk- kaa t hyvaksyivat suomalaiset ja ruo tsa la ise t oman kun- tan s a jaseniksi. ...Nivankylasta, Luttojoelta ja Tulomajoen ylajuok- suilta ku tsu ttiin Suomesta tulleita siirtolaisia Ristikent- taan kunnan kansa la is ten yleiseen kokoukseen. Helmi- kuun tu lipa lopakkanenkaan ei estanyt tulijoita. Oiihan esilla jo toista ke rta a heita koskeva asia. Kuka tuli po- roilla, kenella oli jo hevonenkin, monet hiihtivat suk- silla. Jo a amu s ta alkoi vakea tulla kirkolie, jossa pidettiin myos kunnan kokouksia. Vanha t tu tu t tervehtivat iloi- sina toisiaan. Nivankylalainen Hilda Alamarttiini kiiruhti Greetaa v a s ta an . — He rranen aika! Oletko t a a s raskaana? Hapeaisit jo. Ik aa-k>tn on jo neljakymmen ta vuotta!