Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

kin on j a a s s a . Mutta mennaan kumrninkin. P iru sen tie- taa... Miehet ajoivat pihalle. Pen jam i nykaisi ovea. — Tama on sisalta kiinni, han ihmetteli. — Onhan siella sitten joku. Vaino yritti katsoa sisalle ja ise sta ikkunasta, mutta siitakaan ei nahny t mitaan. — No saama ri, ovatko ne kaikki kuolleet?! Pen jami rynkytti ovea oikein olan takaa. Hiljainen lapsen aan i kuului sisalta: — Me olemme kaikki kuolleet... Greeta herasi r a sk a a s ta pa ina ja isune sta . Kuunteli hetken ihmeellisia aania. Han ei ta junnu t mitaan. Jokohan mina olen torsessa maa ilma ssa , vasyny t aja- tus jyskytti paassa. — Aiti, aiti-i-ii... Helga yritti saada hereille aitia. Tyttaren aani sai Greetan pa lau tumaan todellisuuteen. Sydan ta ahdisti. Had in tuskin sai sano ttua :— Ala itke, tyttoseni, kohta kaikki loppuu... Kuka jysky ttaa oveen? Kuuletko?! Se on kuolema... Se tuli meita hakemaan... Lahemme yhdessa... — Aiti, siella on ihmisia. Pyy tava t avaamaan oven. Helga sopersi peloissaan. — Ala aukaise! Se on kuolema! O-oo-oi, herra juma la au ta l Greeta huusi hysteerisesti. Pen jam i tempaisi ovea niin lu jaa etta haka loysasi ja ovi lensi auki. Tyrmistyneena katseli hetken kauheaa nakya mokin sisalla ja painoi h iljaa oven kiinni. — Ne ovat tosiaan kaikki kuolleet, tai kohta kuolevat, han kuiskasi kaverilleen. Miehet seisoivat portailla tieta- matta mita tehda. — Kuuleppas, a ja Kaulasen Kallen mokille. Se on tuolla kolmen kilometrin pa a s s a ja koeta ottaa selvaa, mita taa lla on tapah tunu t. Ta itaa olla e span jan tau ti ta- lossa isan tana. Mina panen silla aikaa saunan lampia- maan. Noin puolen tunn in paa s ta Vaino pa lasi naapu rin emannan Marin kanssa. —- Odottakaa ulkona, Mari touhusi.— Hakekaa kuivaa puuta uuniin, han komensi miehia. Sitoi liinan monin- kerroin suun ja nenan eteen.— Sisalle a lkaa tulko ennen kuin olen po lttanu t tulikivea. Raskas ummeh tunu t ilma pollahti kampan sisalta kun Mari aukaisi oven. — Voi he rranen aika! M a n n voivotus kuului ulos asti.