Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

kalpeaa va loaan Kuolan Lapin korpeen. Sen ja ise ssa va- lossa yksinainen olento h itaasti eteni ylos Tulomajokea. P itka sininen va rjo seurasi sita. Koivikkoniemen nokasta nakyi Kau lasen kentta. Himmea o ljy lampun yalo tuikki ikkunasta. »Herranen aika. Onkohan jo aamu, kun ihmiset ovat jo hereilla», vasyny t a ja tu s valahti. Hitaasti jalka siirtyi toisen eteen. »Jaloissani ei ole tuntoa. Ovat v a rm a an paleltuneet!» Greeta ajatteli kauhu issaan . Sitten muisti v anh an konstin. Repaisi hameenhe lmasta suikaleet ja k a a ri ne pieksujen paalle. Hetken ku lu ttua han tunsi ilokseen, etta varpai- den kynsia alkoi sarkea. »Sulavat! Kun viela vahan jaksaisin .» Han asteli varovasti, pidellen kasillaan va ts aan s a . »Nu:kuttaa. En jak s a enaa! Kuolen pa remmin vaikka seisoalleni.» Han muisti monet kertomukset, kuinka va­ synyt ma tka la inen oli loydetty nukkumasta ikuista un ta lepopaikaltaan. Hau tuuma an kohdalla Greeta pysahtyi, nojasi keppiinsa r a sk a a s ti huohottaen. Kaulasen r ann a s ta nakyi jo Hietaniemen mokkikin. »...Ikkunat ovat pimeat. Lienevatko enaa hengissa.» Polvillaan han ryomi jok itormaa ylos kohti pe la stavaa ovea. Tervainen savu haiskah ti ilmassa. Ovat elossa! Luojan kiitos. Kun jaksa isin viela p aa s ta taman to rman paalle. Ja inen hanki leikkasi kasia ja polvia. Vasta oven rivasta kiinni pitaen Greeta paa si jaloilleen. Ovi oli haas- sa. Sisalta ei kuu lunu t h iiskahdustakaan . P ah a a aavista- en, han kolisti oveen. — Helga, Helga, aukaise! Mina tulin. Aukaise! — Aiti-ii-ii! Haka nousi ja ovi avautui. — Aiti, aiti, Helga sopersi.— Hylda on... Greeta lysahti ta ju ttomana lattialle. ODOTTAMATON PELASTAJA Vasta valittu ensimmainen Nuo rtija rven kylaneuvosto ja rjes ti puu tava ran rahd ina jon Kuolasta heti kun Tulo­ man joki jaatyi. Neuvoston tpk:n puheen joh taja Fredrjk Savukoski pyysi tah an hommaan vanho ja tu ttu ja an Pen- jamia ja Vainoa.