Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

lisaksi vanh a t pieksut olivat hiertaneet k an ta p a a t veriJle ja ny t niita kirveli. Tuuli oli hiukan tyyntynyt, mutta silti haittasi kulkua. J a l a t lipsahtelivat. Lyhyin askelin Greeta koetti paas- ta eteenpain. Taivas selkeni ja alkoi paka staa . Pakkanen kiristyi ja viima poltti kasvoja. Greeta suojasi niita kasil- laan, mutta nain oli vaikea pysya tasapa ino s sa liukkaal- la j a a 11a . P ita is i nousta ran taan , Greeta ajatteli vasyneesti. Siella on polku. Ei niin tuule, eika ole liukasta. Mutta polkukaan ei paljoa auttanut. Polulla r a n t a oli jaa tyny t teravaksi kuin Iasi. Se repi pieksuja, ilkeasti rutisi jalko- jen alia ja haittasi kavelya. Polku kiemurteli mu tka ista jok iran taa ja matka piteni. Va s ta puolenyon seutuvilla Greeta paasi Jyrkkinanky laan . Pistaytyisinko Helinin luona hiukan levah tamassa, Greeta ajatteli. Ei. En uskal- la. Ta rtu tan viela taud in heihinkin. Jyrkk inan koskesta nousi sumu, joka peitti koko joen. Va ikka ' taivaalla mollotti taysikuu, kulkea naki vain jok iran ta a pitkin. Taas tuli y limaa ra isia kilometreja. Vierukoski pauhasi edessa. Vasynein askefin Greeta laahusti umpeen tunu tta talvitieta. Kukaan ei ollut viela uska ltanu t a jaa poroilla jokea pitkin silla ja a oli pettavaa. , - ' Juho Tuhkasen heinasuovia haamo tti molemmin puo­ lin tieta. Greeta ei jak s anu t menna suovan ohi istahta- matta hetkeksi kuivan heinatukon paalle. »Voi, kun pa a ta huimaa. Kunhan v aan en synnyttaisi keskosta», kauhea a ja tus tuli mieleen. »Auta, hyva ju- mala. Ala anna minun naan ty a tanne. Palellun. On nous- tava... Noustava!» Vapisevin kasin Greeta tarttu i suo- v a an ja pakotti itsensa nousemaan jaloille. Tonkaksi j a a ­ tynyt takki ei lammittanyt, ha ittasi vain kulkua. »Pitikin minun istahtaa», Greeta ajatteli. »Nyi en paiise enaa lamp iamaan kavelemallakaan . Ja lko ja palel- taa . Pita isi tehda nuotio, mu tta miten sen saa ta s s a koi- vikossa syttymaan, kun kaikki on lap ima rkaa syyssatei- den jalkeen. Po lttaako heinaa? Ei sekaan kelpaa. Vie- r a s t a heinaa. Eteenpain. Vain eteenpain. J a i va in kuusi kilometria», han koetti lohdutella itseaan. Askel, toinen... »He rra je sta s kun polttaa va tsaa !» han kyykistyi polvil- leen... Pakkassumu laskeutui hiljaa puihin koristellen kimaltelevilla kristalleilla oksat. Kosken v ihainen pufna- us kaikui ja is ten tun tureiden rinteista. Tuhkasen koirat ulvoivat joen vastapuoleisella ranna lla . Taysikuu valoi