Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

pa tka s ta siihen viilekkeet. Kumartui hyvastelemaan lam- p imassa nukah tane ita lapsukaisia. Karkeilla kammenil- lcian silitteli heidan takku isia paita. — Helga, muista, etta olet kilttina kotimiehena, kun- nes tulen takaisin. Ala paasta tu lta sammuksiin, tikkuja on vahan . Greeta katosi p imeaan. Taas hyiseen saahan. Kuu- denkymmenen kilometrin taipaleelle. Pa iva ja rven kyla. Kolmisenkymmenta h a rmaa ta hirsi- mokkia kah ta puolen Tulomajokea. Suomalaisten asu tta- mia. ...Varhain aamu lla Greeta koputti Uusitalon oveen. — Kuka siella? San terin vaimo Everiina kysyi. — G ree tahan taa lla . Mutta ala herran nimessa aukai- se ovea! han varoitti.— Meilla riehuu espan jan tau ti. Lap- set ovat sa iraina. Olemme nalkakuo leman partaalla... Kaikki... Auta jos voit.. Everiina oli hetken vaiti, sitten neuvoi: — Mene saunaan . Se on viela eilisestaan lammin. Tuon sinne mita loydan hataasi. — Kiitos, Greeta purskah ti hysteeriseen itkuun. Sauna oli tosiaan viela lammin. Greeta riisui vaatteen- sa ja ripusti k iukaan ylle kuivumaan. Melko kuumaa vettakin loytyi tynnyrista. Han kaatoi sita soikkoon ja las- ki kylmettyneet ja lk an s a siihen. Raukaiseva lampo nousi vasyneeseen ruumiiseen. Vahan a jan p a a s ta Everiina huusi s aun an eteisesta: — O tahan ta a lta kuumaa ruokaa. Nuku puoleen pai- vaan. He r a tan sinut paluumatkalle. — Minun on lahdettava heti! Lapsethan ja iva t yksin! — E than sina pa a se ikina takaisin jos et lepaa, Eve ­ riina koetti suostutella. — Hyva on. Jum a la sinua varjelkoon, Greeta suostui. Kuumaa ru isjauhopuuroa! Lamp iman maidon kanssa. Maailman pa ra s ta herkkua. J a ta n puolet lapsille, han paatti. Puolen paivan tienoissa Everiina toi evasta, mita it- se ltaan liikeni ja mita oli s a anu t kylalaisilta. Maitoakin oli. Everiina antoi myos nyrkin kokoisen tulikivipaakun, joka oli ku ltaa kalliimpi. Sita kun poltti hellan paalla niin tau tibak teerit kuolivat. Kaamosa jan paiva oli pimene- maan pain, kun Greeta lahti paluumatkalle. Pa inava evasreppu antoi voimaa ja toivoa, etta kaikki onnistuu hy- vin, Ensimmaiset askeleet olivat vaikeat. Liukkaalla jaal- la kaveleminen oli rasittanu t jalkalihaksia. Kaiken pahan