Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

han itki katkerasti kauhean totuuden edessa.— On men- tava? Heti kun aamu hiukan valkeni, Greeta puki tak in ylleen ja meni ulos. Pohjoistuuli heitti ryopyn r an ta a kasvoille, ilkeasti puistatti huonosti suo jattua ruumista. Greeta loysj kelkan. Siitakin pajusiteet olivat katkeilleet. Piti korjata kelkkaa narunpatk illa. Greeta hapuili pimeasta nu rkasta kirveen ja laahusti metsaan. Nuorta koivikkoa kasvoi vanha lla hakkuulla. Tuulessa humiseva metsa haamotti tihkusateen lapi ken tan lai dassa. Greeta loysi polun ja lahti nousemaan v a a r a a n toivoen loytavansa honkaa tai te rvaskan toa syttypuuksi. Vaatteet kastuivat r an ta s a te e s s a jo ennen kuin han ker- kisi metsaankaan . ...Sinikylkinen honka oli joskus kaa tunu t paksuoksaista pe ta jaa vasten ja jaany t roikkumaan. Tuuli narisu tti sita. Honka kaiketi valitti ettei se voi enaa keinua tuu le ssa eika paa se edes k aa tum aan maahan . Greeta ei pa ljoakaan va littany t metsan aanista. Han vain vah ingossa sattui hongan kohdalle ja paatti o ttaa siita syttypuita. Han iski muu taman kerran, mutta k irveentera irtosi v a rr e s ta ja lensi ma rkaan lumeen. Greeta ryomi maa s sa , kaivoi lun- ta ja sammalta. Greeta, kuten muutkin metsap irttien asuk ­ kaa t, uskoi kaikenlaisiin metsahiisiin ja no idantemppui- hin. Han rukoili, manaili ja lateli valiin kirouk- siakin. Lieko ne sitten auttaneet, mu tta lopulta kirves loytyi. Poikkihakattu honka ei millaan ha lunnu t pudota m a a ­ han. Greeta joutui ka tka isemaan usean polkyn, ennen kuin se irtosi. Han vasah ti j a istahti kelkkaan. Kaikki tun tu i saman tekevalta. P a a ta huimasi. Nukutti. Yhtakkia han kuuli aivan selvasti: — Ai-tii-i-ii... Han herasi horrostilastaan . P auh a av a myrsky loi jar- keen: — Lapseni! Lapseni siella pa le ltuva t ja kuole- vat! Kolme kertaa han kavi metsassa. Siina se kaamospai- van hama ra menikin. Han loysi vanhan poh jattoman sink- kiamparin , raaha s i suuret tikapuu t savupiipun kohdalle ja asetti ampa rin savupiipun jatkoksi. Sai tulen uuniin. Iloisesti paloi Lapin honka an taen lampoa naan tyne ille ihmisparoille. — Lahden ihmisten luo. Ehka au ttava t, han lohdutteli itseaan. Loydettyaan vanhan jauhosak in han teki n a run