Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Vanhan tukkijatkien metsap irtin rav istunee t seinat ja kymmen ista las inpa la s is ta kyhaty t ikkunat eivat suojan- neet sen asukkaita kylmalta. Tuuli ol.i k a a ta nu t savupii- punkin, joka oli muu ra ttu luonnonkivesta. Ei voinut edes tehda tu lta uuniin. Eika ollut pu itakaan . Kolmatta pa ivaa ei edes vetta ollut keitetty. Kaiken ku rjuuden lisaksi seu- dulla riehui e span jan tau ti. Se oli loytanyt tamank in mo- kin. Lapset maka siva t sa ira ina ja na lka isina . Aiti koetti lammittaa heita omalla ruumiillaan vaikka itsessaankin elama juu ri kyti. Hiljainen aan i valitti. — Aiti, minulla on nalka-aa. Aiti... nalka-aa. Aiti-ii, pa le ltaa -aa , kuusivuo tias Hylda nyyhkytti. Kolmivuotias Hiltyr istui potalla oven suussa. Pieno- kaisen pa lja a t laiha t j a la t punoittivat jaise lla lattialla. V a ts a tau ti vaivasi ty ttos ta .— Nalka-a-aa... Leivan mu rua ei ollut talossa. Mika eteen? Tama ky- symys* tuli moneen ke rtaan aidin vasyneeseen mieleen. Vanhin tytto, viisito istavuo tias Helga ehdotti: — Lahen Kau lase lta maitoa pyy tamaan . — Maitoa-aa! H a lu a n maitoa ja leipaa! Hiltyri parkin. — Kau lasilla ei ole maitoa, Greeta sanoi.— Lehma ei ole. viela poikinut. Heilla itsellaan on viisi lasta. Tuskin- pa heilta liikenee. Aiti nousi ja otti syliinsa Hiltyrin. — Aiti, v a ts a on kipea, valitti lapsi j a katsoi kyynel- silmin. Lapsukainen ei ymma rtany t, miksi on niin huono olla. Vaistomaisesti kai kasitti jo ta in pah in ta. Muisti kevaatl^ kuolleen yhdeksanvuo tiaan ve ljensa Helgen. Itkj, — Mina en halua... en halua. Miksi aulinkoa ei ole. On kylma-a. Mie len rauhansa menettany t aiti kantoi n a la s ta ja sai- raude s ta ku ih tunu tta kevytta las taan . Surkutteli itkunse- kaisella aanella: 4 — Pienokaiseni, ku llannupukkan i, raapykaisen i, milla mina te ita auttaisin... Lahden Pa ivaja rve lle , Greeta paat- ti.— Siella a suu San te ri Uusitalo. Hanen va imonsa Eve- riina on sukulaiseni. He au ttavat. Sinne on kylla ma tkaa kolmekymmenta kilometria ja sama takaisin . Lahtea s in ­ n e :saakka tammoisella saalla, han epaili.— J a vielapa ra ska ana . Miten uskaltaisin? Mutta aiti on aiti j a han pa a tti:— Jos emme saa apua, kuojemme kaikki. Ei j a a s an an s a a tta ja a . Lapsikultani-ii!