Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— S a a ta isp a viela jauho ja , Greeta haaveili,— niin jonkun aikaa taa s pa rja tta isiin . — J a sokeria, kuusivuotias Helga jatkoi. — Tosiaankin, 'Greeta havah tu i.— Jos Helga j a a ko- timieheksi, niin mina lahen Ristikenttaan. Jos sielta sais jo tain . Mutta milla me oste taan? Meillahan ei ole kopeekkaakaan. Jos mois taman , han silitteli kihlasor- mu sta an .— Tai jos an ta isin jollekin pantiksi. Mita talla tekee, kun mieskin on mennyt, eika tieda tuleeko koskaan meita hakemaan. Greeta kaveli naapu riin Hoglund in Arville. Han aikoi pyytaa n a apu rin vaimoa M a rttaa lah temaan myos mat- kaan. Jos han ei lahde niin pyytaisi venetta, silla oma oli vanha ja vuotava. Veneen han sai, mu tta joutui lah ­ tema an yksin. Ma rtta oli raskaana . Oli soudettava kaksikymmenta kilometria Tulomajo- kea va s tav irtaan . Suu ria koskia silla valilla ei ollut, mut'- ta naisen voimilla se oli kova tyo. Myohaan illalla Greeta paasi Pa tunalle . Vasemmalla puolella jokea, mista polku lahti Kenttaan viiden kilometrin pituisten P a tu n an kuo- hujen ohi, asui Nikanor. Hanen vaimonsa S an tra otti hy- vantah to isesti Greetan va s taan . Naiset mu istelivat niita aikoja, kun Greeta asui Ristikentassa. — Muistatko, kun sina a ina meidan lapsille paistoit maukkaita p raan iko ita? A voi-voi ja nyt ei ole mita syo- da. Ei milla v ie ra s ta kestittaa. — Kylla se siita pa ran tuu , Nikanor puuttui keskuste- luun.— Valittiin uusi kunnan neuvosto. Teidiinkin p itaa an ta a anomus neuvostolle, etta paasisitte kunnan jasenik- si, muuten te ette tule sa am a an mitaan, ei maata eika kalastusyesia. Heinaniitytkin ja e taan vain kunnan jase- nille. Ruokakortit myos anne taan vaan niille, jotka kuu- luvat tahan Nuortijarven kun taan . Nalka riehuu koko 1a aj a 11a Venajalla. Kansa la issodan jalkeinen talous on viela heikko. Kaikki on rakennettava uudestaan . — Eiko minulle sitten m itaan anneta? Kuoleehan lap- seni nalkaan. Antasitte edes jauhoja. Vaikka vahasen. P a n t a s pe ta jan kuorta sekaan. Vaikka puudan. — En mina tieda. Mene Ristikentan neuvostoon... Aamulla Greeta kaveli Kenttaan. Mennessa han kerasi sylillisen oksia, ja tu ltu aan Kenttaan viritti merkkitulen. Vasta puolen paivan tienoissa Ristiken tasta lahti tule- maan vene. — Ka Reetako se! Juho Kallio tervehti. Ja aivan kuin anteeksi pyytaen selitti:— Ei ole nyt vak itu ista venemies-