Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.
etta uhkaavat tulla taka isin ja nogtaa hirteen kaikki bol- sevikit ja niiden k ann a tta ja t. Keta sitten ne miehet lienevat olleet, sita Greeta ei tul- lut tie tamaan . Kun s eu raav an a pa ivana Anselmi palasi ko- tiin ja kertoi neuvostovallan pysty ttamisesta Murmanskis- sa niin he paattivat, etta tama porukka oli yalkokaartilais- ten rippeita, jotka kiiruh tivat r a j a n taakse karkuun kan- san tuomiolta. Sen talven yli Edstrom in perhe joten kuten viela paa- si, mu tta. kevat 1921 oli kohtalokas monille seudun asuk- k'aille. Na lan ja ku rjuuden lisaksi alkoi ilmestya kaiken- laisia tau te ja . Huhuttiin jo sta in »espan jan taud ista» , joka vei kokonaisia perheita tuonelaan . Edstromin perheesta sen ensimmainen uhri oli yhdeksanvuo tias poika Helge. Han kuoli \T. toukokuuta. Hemminki-pojan kuo lemasta oli ku lunu t kuusi vuotta. Hanen h au tan s a ja i Kuolaan k irkkomaan a idan ulkopuo- lelle, kun poika ei ollut ristitty. Sydamen haava alkoi jo hiukan p a r a n tu a ja t a a s kauhea murhe lankesi Greetan harteille. — Toinen poika, han valitti Helgen hauda lla .— Luoja, mista sina rneita ranka iset? Yksi hauda ttiin Kuolaan, toinen tanne , kaikki paloi... Yksinainen puinen risti ja i seisomaan Tulomajoen jyrkalle h ieta ranna lle . Sen rin teessa oli kymmenia paas- kysen pesia. Vain lin tu jen iloinen viserrys kesalla hairitsi rauhaa... — Mita nyt tehdaan? tama kysymys askarru tti var- sinkiri Anselmia.— Enhan mina. voi taa llak a an elaa vie- r a an inaan passilla. On lahdettava r a ja n yli Ruotsiin. Hankin itse ta rv ittava t paperit ja tu len hakemaan teidat. — Na lkaanhan me kaikki taa lla kuollaan silla aikaa, Greeta itki.— Auta ensin panemaan p e run a t maahan ja heinan teossa, ja sitten mene. Ehka jo tenkin tu llaan toi- meen. Talossa oli viela lehma, pari lamma s ta ja puoli tu- sinaa kano ja ja nekin ilman kukkoa. Kevaan tullen 1am- pa a t vietiin joen taak s e laitumelle. Siella ne ylidessa naapu rien Kaulasen ja Hoglundin lampaitten kanssa oli va t aina ennenkin olleet koko kesan. Mutta tama kevat naytti olevan tosi kohtalokas. Karhu hatyytti lampa a t jokeen ja ne hukkuivat. Kaulasen Kal- le oli kerinnyt jonkun om istaan pe la stamaan , kun oli huo- mannu t joessa pulikoivat elukat.
Made with FlippingBook
RkJQdWJsaXNoZXIy MTUzNzYz