Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

vuotta. J a sitten se puhuu jo ta in Jum a l a s t a ja sen lap- sista. Pyy ta a o ttamaan meidan, ei kun • heidan lahjat... Viela sanoo, etta kohta teidan ku rjuudelle tu lee loppu. He ovat ostaneet Kuolan n iemimaan. Kohta teille tulee hyva elama. Pa ljon tyo ta j a leipaa. Greeta kuunteli pap in puhetta. Han ymma rsi ilman tulkkiakin mista oli puhe, silla monet s an a t olivat tu ttu ja. Lapset tirk istelivat toisesta huoneesta verhon raos ta . Nelja na lka is ta silmapa ria seu rasi v ieraita. Greeta antoi niille merkkeja, etta pa inu isiva t hiiteen, mu tta herra huo- masi heidat ja kiirehti a n tam a an maa rayksen tulkilleen. Tama meni ulos ja kohta toi sylilljsen paketteja ja laski ne pirtin poydalle. — Nama on jou lu lah jo ja. Juma lan n imessa, pappi kiirehti luovu ttamaan niita emannalle, kun huomasi kuinka vastenmielisesti eman ta katsoi niihin. Greeta koet- ti selittaa ruotsin kielella, etta eivat he ka ipaa kenenkaan apua, etta he elava t yltakyllaisyydessa. Papp i katsoi ih- meissaan emannan aikeita ja meni viela enemman ym- malleen, kun kuuli hanen puhuvan puhda s ta ruotsia, jo ta hankin jonkin ve rran ymmarsi. — Mista eman ta osaa ruo tsia? han kysyi. — Olen a sunu t Ruotsissa... Siihen ne lah japake tit kumminkin jaiva t. He rra kii- ruh ti pois talosta, jonka jokaisesta nu rk a s ta kurkisteli kurjuus. Nikanor selitti: — Ollaan menossa Ristikenttaan. Papp i p itaa kirkon- palveluksen. Vievat jauho ja j a muutakin sapyskaa. — Onhan se jo aikakin. Kahteen vuoteen ei ole ollut m inkaan la ista muon itusta. Hyva etta luonto an taa jotain, muuten olisimme jo aikoja sitten n a lk aan kupsah taneet, Greeta valitti. Nikanorin teki tietysti mieli jaad a taloon teeta juo- maan . Hane t tunnettiin kovana teen juo jana. Kaksikym- menta kuppia han saattoi horppia yhteen menoon ja syoda poydan tyhjaksi. Joskus ennen, kun Greetalla oli mita vieraille ta rjo ta , han oli aina k an tanu t poytaan mita talossa oli. Lappalaj- set istuivat poydassa niin kauan kunnes juomiset j a syo- miset loppuivat. Tuomisiksi v ie raa t tavallisesti ja ttiva t jaa tyny tta po- ronlihaa. Heti kun v ieraat olivat ehtineet poistua, lapset hyok- kasiva t a itinsa luo vilkuillen sormi suussa pakkauksia.