Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

lulleet siirtolaiset tyoskentelivat metsureina. Suomesta- kin tuli jatkuvasti miehia. Bergren in savotta oli ainoa tyomaa talla seudulla, missa sai kovalla tyolla ansaita j.pnkin verran. ...Lahestyi joulu. Greeta muisti, etta nivanky lalaiset olivat kutsuneet heita v ierailemaan. Loytyi muitakin lahtijoita. Toistakymmenta porovaljakkoa kokoontui kir- konkentalle. Kallion, Popovin, Kostilovin, Gerasimovin ja Hog lund in pa riskunna t istuutuivat juhlarekiin. Porojen v a lja a t oli koristettu monivarisilla ompeluksilla, kupari- silla ja messinkisilla niiteilla. Kaikenkokoisia kulkusia kilisi valjaissa. P a tun an saamelaisilla oli mista valita pa rh a a t ajokit. Jokaisen reen edessa oli viisi poroa. Heti kun ajomies nosti sauvan, elaimet ponkaisivat tay teen laukkaan, vain lumipaakkuja lensi koparoista kyytimies- ten syliin. — Hei Semeoni, ala jaa-aa! Popov huusi naapuril- leen.— Mista sina olet loytanyt niin laiskoja poroja? — Tielta pois! Hi-iih! He-he-he! kiljuivat poromiehet. Hras, hras, suhah telivat vihaisesti sauvat laiskempien porojen takamukseen .— Uu-un-hop-hop! Reet hyppivat epatasaisella hangella. Keskipaivan ha- mara oli kirkkaimmillaan. Taysi kuu, »Lapin aurinko», helotti Sa ln itun tu rin ylla. Huurteiset kynttilakuuset sei- soivat kuin hopeisiin haapukuihin puetut neitoset varik- kaasti kuvastuen sin ista ta iva s ta vasten. Kuivassa pakka- s ilmassa aane t kan tau tu iva t monien kilometrien pa ahan vaimen tumatta. — Miksi Ristikentan kellot soivat? Greeta ihmette- li.— Eihan nyt pitaisi olla juma lanpa lve lus ta ja pappikin on meidan mukana. Pah a a aav istaen han katsoi taak- seen ja huomasi hehkuvan punaisen va lopa ts aan R isti­ kentan suunnalta. — Tulipalo Ristikentassa! — Kenen talo palaa?! — Oo-oi! Lapseni ovat siella! Greetalta paasi hatai- nen huuto. Harvoin porot jou tu ivat niin koville. Koskaan niita ei ollut kuritettu nain armottomasti. Ne viitisen ki- lometria, minka matkalaiset olivat kerinneet ja ajaa, po­ rot tu livat lentamalla takaisin. P itka kuusikkoniemi peitti kylan, siksi viime hetkeen saakka ei tiedetty kenen talo oli tulessa. Ensimmaisena niemen takaa pyorahti Semeo­ ni Kostilovin valjakko, jonka reessa Greeta istui. — Meidan talo! Lapseni paloivat! tama kaamea aavis- tus tunkeutui mieleen. Greeta menetti ta jun tan s a . Vasta