Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Juho Kallion monipainen perhe rakensi itselleen kau- niin pirtin. Kuolan kirkkoherrat j a kaupp ia a t huomasivat, etta alkava asu tus on sopivasti keskella Nuortin kun taa ja luu ltavasti siksi p aa ttiva t r aken taa tah an paikkaan kir- kon. 1916 kirkko vihittiin. Ehka juu ri silloin kyla ristit- tiin Ristikentaksi. Ta ta ennen »pirun to rjun taa» suoritettiin pienessa po- gos ta s sa , jota paikalliset asukkaa t n imittiva t P a tun an pogostaksi. Se sijaitsi sy rja s sa kulkuteista. En tisa jan a sukkaa t, saamelaiset, olivat valinneet tam a n paikan talvi- kylaa va rten eika suotta, silla u lkomaalaiset ryostoretkei- lijat epaonn istuneitten ryostomatkojensa jalkeen tuhosi- v a t pa la te s saan talot, r a iska siva t naisia ja va ra s tiva t kai- ken, mita koyhilta asukkailta loytyi. P a t u n a n pogostan asukkaa t muu ttivat Ristiken ttaan ja P a tun anky la an v a ­ han ennen Lokakuun vallankumousta. Anselmi Edstrom tyoskenteli mes ta rina Bergrenin sahalla, joka sijaitsi silloin vastapuo leisella r anna lla ny- kyista Mu rmansk in kaupunk ia, Drovenoilla. P uu ta hakattiin sahaa va rten Tulomajoen ranno ilta j a sen lisajokien lahettyvilta. Kun Tulomajoen lahimet- sa t ehtyivat, siirtyivat metsurit Nuortin rannoille ja sii- hen laskevien jokien varsille, silla a inoana kulkutiena olivat uittoon ke lpaava t jokien vaylat. Tukikohdaksi met­ surit va litsiva t Ristikentan. Uusia talo ja, metsureitten parakkeja, nousi kylaan. Anselmin vaimo Greeta hyori uudessa leipomossa. Pa is tuv an leivan tuoksu houkutteli kylan lapset leipomon ymparille. — Kenen tytto sina olet? Greeta kysyi mustasjlmai- selta saame la ise lta lapselta. — Han on U ljana Gerasimova, va sta si tyton edesta Kallion Juhon tytto Mari.— Han ei ymma rra suomea, vain lappia. — Ja tama poika on vissiin U ljanan veli? Greeta osoitti u jostelevaa poikaa. — Niin onkin. Heilla on viela kaksi lasta. He asuvat P a tun an kylassa. — Mina paistoin teille nisupullia, Greeta ojensi jo- kaiselle lampiman nisun. Tuskin korpikylien lapset olivat koskaan syoneet vehnaleipaa. Greeta pyyhkaisi kyyneleen poskeltaan ja seurasi liikuttuneena, kuinka lapset hella- varoin kantoivat leivan kotiinsa. Lohkotilojen ja pieniert kylien asukkaa t seka etelasta