Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Silla aikaa tuuli kiihtyi myrskyksi. Veneessa istu jat katso ivat silmat suu rina lahestyvaa k iehuvaa saaren r an ta a , Mu s ta t ka llionsa rma t p istivat uhkaav ina aaltojen seasta. — Soutakaa! Greeta komensi.— Risto, mita istut. Sou takaa kovemmin, han huusi yrittaen s a ad a aanensa kuuluviin. Han ha lusi oh jata veneen saa ren ohi. Vene keikkui aalloilla. Vesi loiski yli laitojen. Kuka souti, kuka ammensi vetta puisilla ayskareilla. S a a r ta ohitettaessa Greeta akkia ta jusi missa oli pelastuksen kipina. Han huusi: — Sou takaa kovemmin, niin p a a s ta an saaren suojas- sa ran taan ! Lapset tiesivat, etta saaren suo jassa ei tuule j a siksi soutivat kaikin voimin. Vene kiersi viimeisen ki- ven ja pu jah ti onnellisesti kallion taakse tuu len suojaan. Lapset h y p p a s iv a t . keu laan ja hapuilivat kiinni ranna lla kasvav ista vaivaiskoivuista. Voi sita riemua ja temmel- lysta. Siita lahtien lapset n imittivat Gree taa kaptee- niksi. Iltaan asti ma rjam iehe t. odottivat tuu len tyyntymista, mu tta tu rhaan . Alkoi viela s a ta a vetta. Onneksi veneessa oli purje. Lapset tekivat siita kivien valiin jonkinlaisen suojan. Kolme vuorokautta myrsky myllersi. Kotona olivat vain naiset. Ei ollut kenen lah tea hakemaan lapsukaisia. Moottorialuksia sii'hen aikaan ei viela ollut ja tavallisella soutuveneella oli tu rh a yrittaakaan . Va s ta ne ljan tena pa ivana tuuli tyyntyi ja kaikki paattyi ta lla kertaa onne l­ lisesti. Kun Greeta taytti ne lja to ista vuotta Kustaa sanoi: — Tyttosehi, Drovenoilla on savotta ja olen sopinut sen joh ta jan kanssa, etta menet sinne keittioapulaiseksi. Et a inaskaan tule n a lka a nakemaan... Nelja vuotta Greeta tiskasi astioita, kan to i vetta, kuori perunoita ja kokkasi aamuva rha ises ta iltamyohaan. Sahanom is ta ja Reinius huomasi tyton ahkeruuden ja ehdotti Greetalle: —г Tule meille kotiapulaiseksi. Se aika Greetan elamassa oli onnellisinta. Туб ei ollut raskasta . Reinius maksoi kohtuullisesti kotiapulaiselle ja hanen vaimonsa lahjoitti vanho ja va a tte itaan . Niin Gree­ ta ensi ke rtaa sai paa llensa oikean puvun. Samalla sahalla tyoskenteli lankunkan ta jana ruotsa- lainen Edstrom Anselmi. Han oli jo kauan katsellut tyt- toa. Ensimmaista ke rtaa e lamas saan Greeta sitten tanssi