Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

Lapset, heti kun vahankin kynnelle kykenivat, joutui- va t omin voimin hankkimaan leipansa. Ainahan sita hel- pompaakin tyota loytyi suuren perheen taloudessa. Esi- merkiksi p itkansiiman syotittaminen kuului vahavoimais- ten tehtaviin. Syottina kaytettiin hietasirriaista. Lapset ja vanhukset, jotka eivat kyenneet merelle, kaivoivat mita hierualta ja pan iva t koukkuihin. Pitkallasiimalla pyydystettiin pallasta. Olihan talossa lehma ja lampaita, joille piti jatkuvas- ti haa lia rehua. Tamakin tyo ja i naisten ja lasten hoi- dettavaksi, silla miehet olivat ka la s tama ssa . Eika hei- nanteko nailla mailla ole helppoa hommaa. J aame ren rannikko ei ole heinaaroa. Pienia niittykaistaleita siella taa lla jokien ja purojen varsilla. Ma rjo jak in oli poimittava pitkaa talvea varten. Me- hevaa ja suurta hillaa kasvoikin saarilla. Sielta sitten sydan k in taan peukalossa soudettiin kotiin. Luoja varjel- koon, ettei vain tuuli nouse r ann a lta pain. Silloin voi jou- tua Jaamerelle... Greeta-Sofia syntyi vuonna 1883. — J a taasen tytto! pauhasi Kustaa.— Miten me tul- laan toimeen taman tyttopataljoonan kanssa! manaili han vaimolleen aivan kuin asia olisi ollut vain taman syyta. Eika ihme, etta isan ta paheksui asiaa. Siihen aikaan nainen ei ollut ihmisten kirjoilla. Hanella ei ollut muu ta osuutta e lamassa kuin synnyttaa lapsia ja olla kotieman- tana . Paatoimeentulo saatiin merelta ja sinne kelpasivat vain miehet ja niistakin voimakkaammat. Huolimatta ainaisesta ku rjuudesta Greeta kasvoi ter- veena tytontypykkana. Raskas tyo pienesta pitaen kehit- ti vahvan ruumiinrakenteen. Kerran kaksitoistavuotias Greeta ja puoli tusinaa han ta nuorempia saman laisia resutenkkoja lahtivat van- halla vettyneella kalastusveneella Einonsaareen poimi- maan hilloja. Lapset kerasivat puupytyt tayteen ja lah ti­ va t paluumatkalle. Yhtakkia r ann a lta alkoi tuulla. Monta tun tia he soutivat r aska s ta merivenetta eivatka paasseet maihin. — Soudetaan takaisin saareen, Greeta ehdotti kave- reilleen. — Aallot sarkee veneen, naapu rin poika Risto sanoi.— Katso kuin ne lyovat kiviin. Emme paase maihin. — Sou takaa sitten ko tirantaan! Greeta suuttui. — Emme me enaa jaksa, lapset nyyhkyttivat.