Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Saako vilkaista, Pen jami pyysi osoittaen pyynti- vehkeita.— Olen tehnyt joskus perhoja. Kemijoesta niilla s'aatiin aika mukavasti lohta. Joo, samantyyppisia. Punai- nen kukon hoyhen ja pari h a apanan sulkaa. Saisi ehka olla hiukan tufnmempi. Ainaskin meidan vesistoissa. Koskinen laski siimaa. Viitaten kadellaan n ivan nis- kaan han selitti: — Tassa jarvi kapenee, siksi kay aikamoinen virta. Lohi tykkaa tiimmoisista paikoista. Soudahan, Mikko, hil- jalleen poikkivirtaan. Tuon kiven alta se nousee ja nap- paa. Hiljainen vare rikkoi veden pin taa. Virran ja kosteve- den r a ja s s a vesi teki pyorteita. Perho ui pohjakiven va- naveteen. Silloin rulla parkaisi. Samas sa lohi hyppasi ilmaan. Siima vinkui leikaten vetta. Kala teki pari mah- tavaa volttia yrittaen saada koukut irti leuastaan , mutta Ju lius tiesi hyvin sen kujeet ja piti jatkuvasti siimaa tiu- kalla. Kala veti suoraan syvyyksiin. Miehet seu rasiva t jann ittyne ina ottelua. — Kuka osaa vasy ttaa lohen? Ju lius kysyi.— Tuo kasi... Nyt v a s ta miehet huomasivat kuinka vaikea Ju liuksen oli yhdella kadella kelata siimaa — Annas kun koetan, Pen jam i pyysi.— Onko sinulla hukia? — Siella sen peratuhdon alia. Mikko otti kalakoukun valmiiksi ja silma ta rkkana seurasi kalan kulkua. Nyt oli kaikkien hermot yhta tiu- ka 1 la kuin kelaan kiertyva siima. Pen jam i arveli: — Kylla taman pitaisi olla paalle kymmenen kilon. Kun tulee pinnalle niin koukkaa, han opasti Mikkoa. — Anna sen vaan kunnolla vasya, ei sita muuten saa, Ju lius neuvoi. Kala nousi vaikeasti pohjasta. Kuiva pih- la javapa taipui renkaalle. Sita mukaa kuin kala antoi periksi Penjami kelasi siimaa rullalle. Lohi teki viela muu taman nopean syoksyn poispain veneesta, mutta joka kerta a ina lyhemman matkan paahan . — Naetko! Jo kellahti! Vaino huudahti. — Kelaa nopeammin! Ala anna levahtaa! Mikko kumartui laidan yli koukku valmiina. Pen jam i yritti s a ad a kalan Mikon ulottuville. Se onnistuikin m u ­ kavasti. Mikko iski alta ja saman tien nykaisi Saaliin veneeseen. — Kopauta paahan , muuten se hyppaa yli laidan! Ju lius huudahti.