Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

lattua polkua. Tuon tuostak in nakyi pienia mustuneita sisaan lamp iav ia sauno ja. Miehet heittelivat keventyneet tuohikontit p itkaan ve- neeseen ja kaksin miehin istuu tu ivat soutupenkeille. Koh­ ta Nuortijoen viimeiset v irra t sieppasivat veneen vauhtiin. Kaikkihan osasivat hyvin sou taa silla olivat syntyneet vesistojen rannoilla. Akaiset aallot kohisivat kokan edes- sa. Monen kilometrin pituinen luonnonniitty viimevuo- tisine suovanpohjineen jai nopeasti taakse. — Katsokaa tuo lla on . mokki, Ju iius osoitti oikealle ranna lle .— Saame lainen Iivana Mosnikov asuu siina. Ja tuolla tuon Tuad islahden pe ra ssa olevalla aukealla asuu seudun kan ta -asuka s Osipovin Teppana. Hane lla on viisi poikaa ka svamassa . Anlssima Mosnikovin kentta nakyy Teppanaa va s tap a a ta . Kolme poikaa ja kaksi tyttoa on heillakin. — Osaa ne nako jaan lappalaisetk in p itaa huolen sukunsa jatkam ises ta , Verneri naurahti; — Kuinka te ta a lla sovitte a sumaan lappalaisten kanssa? Mikko kysyi. — Onhan sita p ien ta k inaa kalavesista ja riistama ista silloin talloin ollut. Mutta 1868 hallitus vahvisti lain, jonka perusteella siirtolaisille eli kolonisteille, kuten mei- ta taa lla n imitetaan , laan in hallinnon luvalla anne taan maa ta tilan raken tam ista va rten , seka he inamaa t ja riis- tamaat, seka kalavedet. Tuuli yltyi. Jy rk a t aallot hipoivat veneen mata lia lai- toja laiskayttaen to is inaan ylikin. — Noste taanpa seili, Koskinen ehdotti. Miehet nostivat maston ja asettivat sen purjepenkin reikaan, laskivat irti na ru t, joilla neliskan ttinen purje oli kiinnitetty mastoon. Pe ram ies tiukensi pu rjena ru ja . Vene lahti k iitamaan ta sa isen myotatuulen ve tamana aaltoja nopeammin.— Tama on ihmeellinen paikka, Ju lius selit- ti.— Tassa tuulee aina. Kun ohitamme nuo tun tu rit niin tuulikin lakkaa. Katsokaa tuo lla vasemmalla ranna lla Vaaka lahen suussa asuu Jaakko Osipov... Oh jaahan , Penjami, tuohon niemeen. Kokeillaan kalaonnea. Tuuli hiljeni yh ta nopeasti kuin oli alkanutkin. Kor- kean niemen takana oli melkein tyven. — Tasta me n a p a ta a n lohikala, Ju lius kehaisi kaivaen peratuhdon alta onkivehkeita. Otti veneen pohjalta pih- lajavavan ja kiinnitti siihen ko ivunvisasta tehdyn rullan, johon oli keritty silkkinen siima. Valitsi tuoh irasiasta perhon ja sitoi sen siimaan.