Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

varass,a roikkui kuivumassa pieksuja ja kenkaheinia. .Emannan maitohylly oli sijoitettu karsinaseinalle. Jos m inka la ista puukauhaa ja lusikkaa oli ladottu sinne; Miesten tyokalut koristivat sivuseinaa. Suus ta lada tta - va pitkapiippuinen pyssy roikkui seinaan n au la tu is sa peu rah irvaksen mon ihaaraisissa sarvissa. Kuikan n ah a s ta tehty ruu tipussi kuului samaan kalustoon. Kaiken paat- teeksi viuhkaksi levitetty metson pyrsto koristi isannan seinaa. Vanha hampaa ton rukki seisoi piisin edessa ja sen vieressa kasa ka rs ta ttu ja lampaanv illo ja parekorissa. Pu inen levitettava sanky valloitti va semman nu rkan huo- neesta. Lampaan n ah a s ta tehty rouko, po ron talja ja vil- la r a anu olivat makuuvaatteina. Kamarin ovi oli kiinni, mutta Pen jami kuvitteli •siella olevan s angy t ja niissa pehmeat hoyhentyynyt ja takit. Seinilla koruompeluja niin kuin kotonakin. Niin kotona, juolahti miehen mie- leeri. M issahan se minunkin kotini lienee... — Kasvaako teilla viljaa? Mikko kysyi. — Kylvamme ohraa. Kylla se jotenkin kasvaa, vaikka ei nyt joka vuosi oikein onnistu. P a a a s i a s s a pe runaa istu te taan ja nau ris ta kylvetaan. Kevathallat... ukko ei kerinnyt ja tkaa , kun ovelle ilmestyi keski-ikainen mies. — P a iv aa taloon. Ju lius Koskinen, esitteli tu lija it- sensa .— Ta itaa v ieraat olla naapu rista? — S ieltahan me, Mikko va s ta s i kaikkien edesta. — J a olette menossa alas? — Sinne me meinattas. — Siina tapauksessa voin ta r jo ta kyytia. Olen me ­ nossa Ristikenttaan ja tarvitsen soutumiehia. — Mainiota! Vaino huudahti.— Kylla me soudetaan, kun vaan oikeaan suun taan peraa pidatte. — Selva on. Kolmissa airoissa me olemmekin illalla peri 11a. Ju lius talon vanhana tu ttuna sanoi Amanda lle:— Ka adahan minullekin viilipiimaa, etta ei n a la s s a tarv itse matka lle lahtea. Ju lius otti ojennetun astian vasemmalla kadella: oikea ei nay ttany t toimivan laisinkaan. Han huo- masi Mikon kysyvan katseen ja selitti:— R in tama lla sat- tui valkoisten luoti oikealle puolelle rin taa. Ei oo viela kunnolla pa rannu t. Sou taa en voi oikealla kadella, —- Vai olette ollut rin tama lla , Mikko sanoi. — Aivan tarpeeksi, va sta si Julius, mutta ei kertonut sen enempaa. Sakki kiitti taloa v ie raanva ra isuqde s ta ja Juliuksen op,astamana lahti r an ta an astuen perakkain kovaksi tal-