Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

— Joo. Kylla me ollaan suomalaisia. Osa jo syntynyt talla puolen ra jaa . Muu tamilla on kylla lappalaiset akat. Taalla asui vain pari kolme lappa laista perhetta. — Onko nailla seutuvilla muitakin suomalaisia kylia? — On, veikkonen. Taman ja rven a lap a a s s a Ristiken- tan ky lassa suoma la isia on enemman kuin puolet asuk- kaista. Tulomajoen ranno illa merelle saakka ja Kuolan vuonossa j a siita No rjaan pain on useita suuriak in ky­ lia, jo issa asuu p a a a s ia s s a suomalaisia. Pummang is sa on v iitisensataa suomalaista. Muu rmann in rannikolle suomalaiset ovat muu ttanee t yhdeksannen to ista vuosisa- dan puolivalista alkaen. Silitellen p a r t a an s a ukko huo- kais’i:— Onhan siita aikaa kulunut. Mekin tultiin vuonna 1868. Silloin Vena jan tsa a r i halusi a su ttaa nama seudut, ukko n au rah ti,— mu tta kun meita alkoi tu lla oikein tu- lemalla, niin tsaa ri saikahti pahasti, etta Kuolan niemi- maalle tulee liian paljon muukalaisia ja kielsi suoma- laisten ja no rja laisten siirtymisen tanne. No me tultiin ja tanne jaa tiin . Olishan tuo ta saa tu avustustak in , mutta oltiin totuttu la in aam a an vain luonnolta, siksip.a omin voimin ja luojan an timin tultiin toimeen. Riistaa on met- sassa vaikka hakkiin polkisi, ka laa lohesta lahtien joessa. Mikas ta s s a on pollotellessa. Ollaan kaukana korvessa. Me emme kajoa kehenkaan, eika taa lla ole ketaan liikku- nu t kymmeniin vuosiin. Kaymme vain verot maksamassa... — Tu lkaahan syomaan, emannan aan i kuului ovelta. Miehet astelivat kuuliaisina vaa rin pe ra ssa pirttiin. Pu isia pilkkumia ja kaksi arina lla pa iste ttua ruisleipaa oli asetettu honga s ta veistetylle poydalle. Vaari istuutui poydan pa ahan isannan paikalle, suuren raudo itetun ar- kun kannelle. V ie raa t ahmivat viilipiimaa ja katselivat n a apu rima an heimoveljensa asuntoa. — Saman la inen kuin kotonani, Vaino sanoi Penjamil- le nay ttaen kippoa, jossa eman ta tarjosi piimaa. Rivi kai- kenlaisia puulusikoita oli pistetty pe rase inan lusikkakah- vaan. Kasa erikokoisia puusta tehtyja astio ita kuivui pe- sun jalkeen ruokapoydan kannen alia, ja lka ris tin valissa. Levea honkapenkki oli sivuseinalla. Ha lka is tu ja suorasyi- sia koivupolleja oli orsilla kuivumassa — luu ltavasti suk- sipuita ja kelkan jalaksia . Suuri luonnonkivista ladottu uuni va lta s i ainakin neljannesosan huoneesta. Monta silla oli tehtaaviiakin: lammitti talon, paistoi leivat, leivin- uunin eteen muu ra tun hellan paalla keitettiin ruoka, piisi oli muu ra ttu uunin ku lmaan — se antoi valoa ja 1am- poa. P itka t puunau la t torro ttivat katto-orressa. Niiden