Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

jokiveneita oli nostettu maihin. Verkkoja, nuottia ja ry- sia roikkui seipaiden v a ra s sa kuivymassa. Ha lo tu ista kuusen ja pe ta jan r iu ’uista rakennettu sorkka-aita kier- si kauniisti kylan niittyja. Sen molemmat paat oli laskettu kaua s veteen, e t t a .k a r j a ei paasisi sita k iertamaan , silla lehmat kulkivat vapaas ti laitumilla. — Riistaa . taa lla nay ttaa olevan paljon. Kuinka te sovitte petojen kanssa? Varsinkin karhujen. — No ei ne nyt oikein haijyja ole. Eika mekaan paljoa niihin kajota. Elakoot rauhassa . Ei ole v a rma a kuka paasee vahemmilla naarmu illa, jos menee voimia mitte- lemaan. Onhan metsassa riistaa villipeurasta lahtien. Eika tarv itse nahkaansa pantiksi panna. Nain kai nallet- kin ajattelevat. M itapas tas sa on jakam ista. Sopiihan tiinne. — Peu raa te nako jaan pyydystatte taallak in , Pen jam i viittasi lihaparviin, joita oli asetettu aittojen katoille. — Onhan niita, ukko tokaisi lyhyesti. Me tsan riistasta ei kuulunut puhua. Tulijatkin tiesivat sen, siksi eivat jatkanee t enempaa juttelua, mutta v anhan ine tsa sta jan sielu ei kestanyt ja isanta itse alkoi kertoa: — Olen syntynyt Sompiossa. Suomen Lapista ovat kotoisin monet taman kylan kan ta -asukkaa t. Peu raa me taalla pyydystetaan samoin kuin ennen v anha an siella Lapissa. Huhtikuun hankien aikana nous taan tuntureille. Sinne ke raan tyy siihen aikaan peuroja sulille palville. Peura on siita ihmeellinen elukka, etta kun sita hatyytte- lee, niin se pyrkii aukeille paikoille. Siksi se ka rkaa aina tun tu rin pa ljaan laen kautta metsaan . J a siella pyssymie- het ovat va s ta s sa , kertoi isan ta innostuneena.— Silloin nuorena, kun asuin Sompiossa me kuljettiin suurin poru- koin saarise lan tuntureilla, Voimapaalla ja Talkkunapaal- la peuroja metsa stama ssa. Aman ta meni pirttiin suuren koivun pahka sta tehdyn piimapytyn kanssa. Verneri nielaisi sylen seuraten eman- taa kuin nalkainen kissa ohimenevaa lypsajaa. — Sanoitte olevanne Alamarttiini, Pen jam i uteli.— Oletteko kotoisin Riestosta? — Ethan vain ole Ylilokan Pekan poikia? vaa ri ky- syi puolestaan. — Kylla olen. — Katohan vaan, isanta ilostui.— Isasi oli kuuven- to ista ikanen, kun lahin sielta. Onko ukko viela elossa? — Elossa on. Onko kylanne kaikki a sukkaa t suoma- laisia?