Локко, С. П. Финны на Мурмане / Свен Локко. - Мурманск : Фонд культуры, 1993. - Кн. 1. - 1993. - 476 с. - Текст фин., рус.

ta ta a re ja e te lasta ja vo logdala isia, jo tka eivat osanneet tu lla toimeen taa lla , ka run pohjolan oloissa. Seko se oli- kin tavo itteena, etta h a jo te taan talous? Vaikka siirtohom- m aa koko m aan m ittak aav a ssa suo ritettiin juu ri sen ni- messa, e tta talou s nousisi? Naihin kysymyksiin ei ollut v a s tau s ta . Sulo hyppasi kivelta a la s ja lah ti astelem aan haulikko o lalla, m aa ilm an onnellisin mies, jo ta tu ttu polku vei lapsuuden muistoihin. Tam ahan on O ton metsopuutik- ka, Sulo muisti. Ison vierinkiven kupeessa oli kuivista riu ’u ista ja tu rp ee sta teh ty katos. Katoksen alia risua ita ja an sahaa rukka. Itse ansa oli nostettu ylos. »Katohan vain , on sailynyt», Sulo ihmetteli. »V iritetaanpa. Jos sat- tu isi menem aan homenokka.» Seu raava an saka to s oli lu- histunu t. Han nosteli r iu ’ut paikoilleen kaa tun een hongan juu ria vasten , mu tta an sa oli lahonnut. »01koon. Saavat- han linnu t edes kivia p iira isiin sa talvella» , a ja tte li Sulo kavellen so rapoh ja ista polkua kohti K a rhuvaaraa. Uros- riekon raaka isy saikay tti m e tsa sta jan niin etta pyssykin unohtui. Riekkoparvi lensi jonkun m atkaa ja istu i lumi- palvelle. »Katohan, konnia. K asittavat, etta heidan val- koinen pukunsa nakyy hyvin m u sta lla m aalla» , Sulo n a u ­ rah ti. »Vai m inuako te h a lu a tte petku ttaa? M inua, vanhaa metsam iesta» , han mu tisi k iertaen parven kaukaa. Han tiesi, etta m aahan istuneet riekot k ip ittava t heti pensai- den taak se piiloon m e ts a s ta ja lta ja silma ta rkk an a seuraa- v a t miehen liikkeita. Eika kokematon m e tsa sta ja koskaan paase pyssynkan tam alle. Mutta kun koukkaa selan ta a k ­ se... Ahaa, siinahan ne olivatkin. Sulo v a litsi kaksi viere- tysten istuvaa riekkoa, tah ta s i ja ampui. P a rv i lensi pois, m u tta molemmat riekot ja iv a t siip iaan rapy tellen paikal- leen. Tunnin ku lu ttua Sulo oli jo K a rhuvaaran rin teella. Suu rten v ierinkivien alia oli ennen aina ollut metsoja. Kivien a lta ne loysivat kivia p iira isiin sa ja rin teelta puo- lukoita ja mustiko ita kupu ih insa. Sulo asteli va rovasti pyssy valm iina. Metso nousi rym akasti lentoon vain vilah- taen kuusien v a lissa , eika Sulo ehtinyt ampua. Myohas- tyny t laukaus meni ohi. Seu raava metso oli nuorempi ja istu i puuhun sopivan m atkan paassa . Laukauksen jal- keen se lah ti rym ina lla alas. Sulo pu jotteli linnu t jalois- ta koivukepin p aah an ja heitti kan tam uksensa o lan yli. Han kaveli kotiin ky laan menevaa hevostieta ja kohta saavu tti hevosella m etsaan lah teneet miehet. Hevonen veti vankku reita, joihin oli sido ttu pari kolme kay raa ko ivurankaa. Iakkaamp i m iehista istui kuorman p a a l­ la. Sulo ei ha lunnu t nay ttay tya tun tem attom ille uudis-